lauantai 27. toukokuuta 2017

Polkuilua Kotkassa

Nyt en löpise pitkiä, pistän vaan muistojen kirjoihin viime sunnuntaisen Kotka Trailin tapahtumia. Reitti menee ihan meidän möksän naapurista, ja maisemat ovat tutut lapsuudesta saakka. Must-participate tapahtumien joukossa. Viime vuonna koko matka 16 km. Tänä keväänä muusta kisakalenterista johtuen vain 6 km lenkki.

Edellisenä päivänä mökille. Aamulla maailman paras aamupalahetki laiturilla auringonpaisteessa Reittisen rieskaa metukalla eväänä ja kahvia pahvimukista.

Meren rannalla on harvoin näin tyyntä. Täydellinen aamu!

Kisapaikalle hölkkäilin hyvissä ajoin, koska en ollut ilmoittautunut etukäteen. Matkaa mökkirannasta kisakeskukseen kertyi 1,3 km. Ei paha. Lappu rintaan ja starttia odottamaan. Ajattelin mainostaa samalla tuota minun omaa lajia eli triathlonia. Viime kesän Challenge Turku paita ajaa sitä virkaa.

Kisakeskuksessa törmäsin tuttuihin. Irahan se siellä odotti lähtöä pidemmälle startille. Hauska sattumus on se, että Iran kanssa juostiin viime kesänä molemmat pitkää settiä, ja tultiin tutuiksi siinä matkan varrella. Sen koomin seurailtu Facen kautta kuulumisia. Ja nyt taas täällä!


Kiintiö-selfie :)

Itse kisaan lähdin sillä asenteella, että reippaasti, mutta ei veren maku suussa. Viikon päästä ohjelmassa on nimittäin oma järjestämä mara omilla kylillä (Mäntsälän kevätmaraton), ja tarkoitus olisi juosta siellä täysin voimin. Reittiennätys, mutta ei maraenkkaa, koska kyseessä on ylimittainen reitti.

Mutta siis. Olin sisällä kilpasarjassa, ja koska siellä ovat ne joilla on tulostavotteita, jäin suosiolla lähtöpaikalla porukan keskivaiheille. En rynninyt alkuun. Omaa reipasta tahtia lähdin menemään. Alku mentiin pitkässä letkassa ennen kuin porukka alkoi kilometrin jälkeen hajota eri vauhtiryhmiin. Mökkipolun kohdalla heitin yläfemmat meidän pienten, eli Annin ja Essin kanssa. Toni oli filmaamassa. On aina tosi hauskaa kun on omia henkilökohtaisia kannustajia reitillä!

Päivä oli kuuma. En ottanut mukan evästä enkä juomaa koska olin lyhyellä matkalla liikkeellä. Reitti kierteli merenrantaa, kallioita, metsää, pätkän soratietä ja muutaman pätkän hiekkarantaa. Ihan mahtavan vaihteleva maasto siis. Muutama reipas meni minusta ohi, itse ohitin myös muutamia juoksijoita.

Maalissa olin ajalla 39:55, joka ei varmasti ole kovin kummoinen aika, mutta sillä pääsi kisassa sijoille naiset 15/137 ja kaikista kuusi kilsaa juosseista 43/231. Yllättävän korkea sijoitus siis. Maalissa kova tuuletus niinku asiaan kuuluu :)


Juoksu meni mukavasti ja kisan jälkeen oli kiva palata mökille saunomaan ja pulahtamaan viileään meriveteen. Mökkirannassa veden lämpötila 11,3 astetta.

Arvaa miksi kiinteistön nimi on Kiviniemi ;)

Nyt kevyt viikko edessä ja ensi sunnuntaina tasaista tiedossa. Mäntsälän maralla reittikierros 6,2 km josta puolet soratietä ja puolet kestopäällystettä. Mukava pienen paikkakunnan kylätapahtuma. Kansainvälinen tosin, juoksijoita tulossa ympäri Suomea (ainakin 100+ porukkaa), Virosta ja Italiasta. Siitä lisää myöhemmin.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Mäntsälä 12 h pyöräily

Kerran kuussa pitää olla jotain jännää! Huhtikuussa se oli Helsinki Spring Marathon, toukokuussa se tulee olemaan Mäntsälän kevätmaraton (siitä sitten erikseen lisää), kesäkuussa se on Vantaa TRI perusmatka ja heinäkuussa se on Mäntsälän 12 h pyöräily. No sitte elokuulla on pieni Turku Challenge TRI puolimatka... siitäkin sitten myöhemmin lisää.

Mutta nyt asiaa 12 h pyöräilystä, joka saa paikkansa lauantaina 8.7. klo 8-20. Se on haaveeni jo viime kesältä. Viime kesälle se ei mahtunut kisakalenterin lomaan, eikä muutenkaan aikatauluihin. Nyt se pistettiin mahtumaan! Mun haave toteutuu!!!

Miksi en siis vaan pyöräile 12 h. Siksi että olen inspiraatiota pullollaan, ja olen siinä ajatuksessa, että joku muukin saa samantyyppisistä asioista kauheita kiksejä :) Toisekseen pyöräily on aika yksinäistä hommaa, ja minä olen aika sosiaalinen. No, eihän me voida kaikki vierekkäin pyöräillä, mutta olis aika kiva että reitillä olis muitakin fillaristeja samana päivänä ja samalla asialla kuin minä. Saan iloa siitä fillaristista joka hissuttelee mummofillarilla kierroksen. Saan inspiraatiota myös siitä minua nopeammasta pro-fillaristista joka menee kevyin reisin heittämällä minusta ohi. Mie haluun vaan pyöräillä tuon 12 h, ja katsoa mihin minun ahteri ja reidet pystyy. Ja pää. Se tulee olemaan pitkä päivä.

Mut hei, lisää löpinöitä kohta, nyt kuvia reitiltä.

Suoraan edessä Startti, huolto, ja maali. Ja samalla siis kierroksen vaihtumiskohta. 

Kierroksen alussa, Metsäkulmantiellä, kestopäällyste paikoin huonossa kunnossa. Ole varovainen!

Peltomaisemaa Metsäkulmantiellä. Ei haissu tänään lanta. Aurinko porotti. Tuulelle altis kohta.

Tuon Metsäkulmantien päällystevaurion on useampi laittanut merkille. Pahimmat vauriot ovat ekojen 4 kilsan matkalla. Ja sitten taas melkein tien lopussa, jossain ehkä 8 km kohdalla. Metsäkulmantietä on reilut 10 km yhteensä.

Metsäkulmantieltä saavutaan Torppiin, ja Mäntsäläntien/Pukkilantien risteykseen. Käännös oikeaan.Maltillinen nopeusrajoitus autoilijoille, koska asutusta ja mm. paikallinen seuratalo "Rientola" tien varressa.

Pukkilantien baanaa. Anna mennä. Tässä mukava loiva alamäki. Nauti. Myös ylämäkiä matkalla.

Mäntsälän/Pukkilantietä on jotakuinkin 8 kilometriä. Nousua ja laskua. Mutta maltillisia. Sääksjärven risteyksestä käännyt oikeaan Sääksjärventielle. Siellä on metsää ja asutusta tien varsilla. Mukava pätkä. Kestopäälllyste uusittu vuosi vai pari sitten. Suht tasaista. Katseltavaa tien varsilla. Liikennettä, kuten koko reitillä, mutta ei missään ihan mahdottomasti. Jos eivät nyt sitten innostu ajelemaan ympäriinsä meidän fillaristeja ihailemassa :)


Ethää vaan liukastu :)

Pidä nopeus kurissa. Nyt pitää jaksaa pitkään... ;)

Suht sileetä. Niin kestopäällyste kuin korkeuskäyrä. Hyvä paikka käydä tekemässä tempoja, jos on niihin viehtynyt.

Sääksjärventietä siis noin 6 km. Kierros valmis. Kierroksen mitta 24,3 km. Voit freesautua huollossa, tai lähteä seuraavalle kierrokselle.

Huisia, odotan tätä tosi paljon. Ihan ensin kuitenkin juostaan Mäntsälän kevätmaraton reilun viikon päästä. Sekin on mahtava tapahtuma. Omalla kylällä mara. Tai oikeestaan ultra. Reitti on ylimittainen. Reitti ja tapahtuma on myös siitä mahtava, että kuka vaan joka jaksaa hölkätä tai kävellä 6 km, voi osallistua. Ilmaiseksi. Minun 6 v kuopukseni aikoo osallistua - eli ei tekosyitä :) Tuu mukaan. Mie hölkkäilen koko setin. Otan iisisti, pitää säästellä vähän kinttuja tuota kesäkuun triathlonia varten. Se on kuitenkin se minun virallinen laji.

Toivottavasti tavataan niin maralla kuin 12 h fillarissa! Nykäise hihasta ja sano moi!

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kaikki nappiin, mara heittämällä sub 4 h

Se tunne kun kaikki vaan onnistuu! Sen tunteen vuoksi vois kiljua ja tanssia ja nauraa ja hyppiä ja treenata myös sateessa ja pakkasessa ja jättää jonkun kerran ne karssut ahmimatta! Aivan mahtava fiilis!

Aktian jälkeen ohjelma on ollut lähes pelkkää juoksua. Pelkäsin miten koivet kestää, mutta kaipa ne ovat sen verran muutamassa vuodessa karaistuneet, että vaivoja ei tullut. Ainakaan kuukaudessa. Juoksua oli paljon. Minulle paljon. Pari 2,5 h lenkkiä ja useampi kympin ja viidentoista lenkki. Se tuotti tulosta. Juoksu kulki kevyesti ja oma usko alkoi vahvistua. Maaliskuulla vielä ajattelin että HSM voisi mennä ajassa 4:15. Valkku oli kyllä heti sitä mieltä että sub 4 h on haarukassa. Sinä ja sun haarukkas - mietin silloin.

Lähempänä kisaa ja pitkien lenkkien jälkeen annoin vähän salaa itselleni luvan haaveilla siitä sub nelosesta. Niinku sekunti alle. Ajattelin että se vaatisi kyllä ihan kaiken loksahtamisen kohdilleen.

Kisa-aamu tuli ja tuttu jännitys oli päällä. Suoraan sanottuna aivotoiminta oli aika nollissa. Pakkasin kamat ja tuijotin vaan varustekassia ja geelinippua ja päässä ei liikkunut mitään. Kädet täristi vähän. Hengitys oli pinnallista. Just niinku kunnon kisapaniikissa pitää olla :) Toistelin itselleni että juoksuhan se vaan on. Se on nyt se pitkiksien pitkis jota pää ja kroppa on jo odotellut.

Olin paikalla taas ajoissa niinkuin tapoihini kuuluu. Onneksi törmäsin tuttuihin ja Juhan kanssa jutusteltiin ennen starttia. Juhallehan marat ovat jokaviikkoista settiä, minulla oli kyseessä vasta elämäni toinen.

Valkun ohjeet oli vetää eka puolikas aikaan 1:55. Jaa, ajattelin. Mun enkka puolikkaalla on 1:52. Että vedän sitten täysillä alkuun ja lopun miten satun selviämään??? Mut joo, lähdin ohjeiden mukaisesti liikkeelle ja sehän tuntui hyvältä. Ihan sopivalta vauhdilta. Kaksi kympin kierrosta meni ja kolmas lähti liikkeelle. Vauhti pysyi ja tuntui edelleen hyvältä. Alkoi orastaa pieni uskontynkä että tämähän saattaakin onnistua aika hyvin.

Parilla ekalla kiekalla söin protskupatukkaa. Kätevää. Kulki kädessä, ja mussutin siitä pieniä paloja tasaisesti. Maha tykkäs. Ei kierähdelly. Kolmannella kympillä aloin ladata geeliä. Vähän vaan, ensin vaan puolikkaan ja puolen tunnin päästä vasta kokonaisen. Mun maha sanoo niihin "mur - mie kierähän" viimeistään parin tunnin päästä ekasta nielaisusta... Laskin siis että pääsen maaliin ennen kuin tartten käydä paikallisessa bajamajassa.

Vatsa murisi sitten kuitenkin vähän kolmenkympin jälkeen. Vauhti pysyin vielä ok. Kun kilsoja oli mittarissa noin 35, alkoi juoksun haasteellisempi osuus. Aloin miettiä tuttuja lenkkireittejä kotikulmilta "enää Karjalaistentien lenkki jäljellä" "enää Anttilan lenkki jäljellä". Se auttoi hetken. Mietin miten mussutan kotona jätskiä ja mitä postaan kavereille kun 4 h alittuu. Ai että siitä saa virtaa tämmöinen some-addikti.

Kolme viimeistä kilsaa laskin satoja metrejä. Luulin juosseeni jo varmaan kilsan, mutta mittarin mukaan matkaa oli mennyt 200 metriä. Mutta kello kertoi että olen saamassa itselleni ihan kammohyvän ajan, ja sehän tietysti virkisti mieltä. Nyt jos jalka ei katkea niin maalissa ollaan alle neljän tunnin ja komeesti. Vaikka tulis kramppi niin linkuttaisin maaliin ajoissa. Kaikkea sitä ehtii miettiä kun tarpeeksi pitkään juoksee...

Maalissa mitali kaulassa ja seuran takki lämmikkeenä (Mäntsälän Urheilijat)


Maalissa olin ajalla 3:54:11. Ihan sairaan hyvä aika mulle. Marraskuussa ekalla marallani (ylipitkä tosin) aika oli 4:41. Parannusta puolessa vuodessa siis 47 minuuttia. Sijoitus sarjassani 6/21.



Lopulta kaikkein parasta oli se miten hyvältä juoksu tuntui!

Maalissa tein sen virheen että istuin hetkeksi. Ensi kerralla en istu. Siitä on meinaan tosi vaikea päästä ylös ja liikkeelle. Ensi kerralla pysyn vaan pienessä liikkeessä koko ajan...

Kotona sitten miehekäs annos kanaa, pastaa ja salaattia. Ja jälkkäriksi paketillinen jädeä. Päivä täys. Ai että mie sain kiksejä tästä päivästä! Maanantaina lepopäivä ja sitten pukkaa uutta ohjelmaa.

Tästä lähtee vielä taas kerran kiitokset valkulle - kiitos Jarmo! Ja kiitos Raisa että että teit niinku Jarmo käski etkä soveltanu ;)


lauantai 18. maaliskuuta 2017

Aktia maaliskuu

Mie tein enkan! Kymppi meni alle viiteenkymmeneen tänään Aktiassa!

Aamu alkoi hissukseen. Nousin petistä vasta kasin jälkeen. Hyvin epätyypillistä minulle. Yleensä olen ylhäällä jo viimeistään seiskalta. Myös viikonloppuisin. Noustuani keitin kahvit, surffasin netissä ja mussutin aamiaista kaikessa rauhassa. Yritin vältellä ajatusta siitä että on kisapäivä.

Klo 11:30 aloin pakkailla kamppeita kasaan ja vaihtaa juoksuvetimiä päälle. Kädet alkoivat täristää. Ihan hassua. Tänäänhän on "vaan" kympin testijuoksu ja lyhyt uinti sen perään. Anyway, kädet tärisivät ja aloin höpöttää hulluna ääneen semmosta itekseen jorinaa (niinku vielä enemmän kuin yleensä...).

Tänään mentiin oikein porukalla Aktiaan. Meidän TRI-porukasta oli mukana viisi supernaista!

Tässä jo maalissa. Heli, Riitta, Raisa, Heidi ja Tiina

Oltiin ajoissa paikalla, tehtiin jälki-ilmot ja kevennettin varustusta. Ilma oli hyvä, ei sadetta, ei liukasta. Peruslenkkareilla liikkeellä. Minulla oli tavoitteena alittaa 50 min. Se hitsin 29 sekuntia tammikuulla jäi kaivelemaan.

Otin lähdössä paikan suht alusta, en kuitenkaan ihan eturivistä. Aktiassa on aika kova taso, meikäläisen ei kannata kiilata eturiviin muiden tukkeeksi. Lähtölaukaus kajahti ja porukka lähti liikkeelle. Ja porukkaa oli paljon. Minulla oli taktiikkana vahtia että kilsat menee korkeintaan aikaan 5 min/km. Se taktiikka toimikin hyvin. Alku oli helppo, koska se on pitkälti loivaa alamäkeä. Ensimmäinen viiden minuutin ylitys 5:06 oli viides kilsa, jossa on iso ylämäki. Matka kulki muuten joutuisasti aina noin seitsemään kilsaan saakka. Viimeiset kilometrit olivat raskaat. Eniten siksi että vatsa oireili vähän rautakuurista ja ennen lähtöä napatusta geelistä. Noloa olisi tulla maaliin löröt pöksyssä, joten päätin taistella :) Muistin hymyillä kameramiehelle.



Viimeisellä kilsalla muutama kaveri läähätti tosi äänekkäästi takana. Kyllä minäkin olin tosissani, syke huiteli anakynnyksen yläpuolella. Keskisyke oli 173 ja maksimi 187. Training effekt ujosti 5, eli maksimi. Jotain oli kuitenkin jäänyt jemmaan, sillä viimeisen mäen aikana, ja siinä ihan viimeisessä kaarteessa ennen maalia ohitin vielä muutaman selän!

Maalissa ajalla 48:20. Personal best! Tuhrasin hengityksen hakemiseen 16 sekuntia ennen kuin tajusin sammuttaa oman mittarin. Virallinen aika siis kuitenkin tuo äsken mainittu. Me happy! Ja sitten tietty selfie....


Me tehtiin porukalla ihan mahtavaa työtä! Kaikki porukan naiset juoksivat oman ennätyksen! Juoksun jälkeen otettiin suunta vielä naapurihalliin kauhomaan lyhyt uintitreeni. Minulle tuli mittariin 1,7 km satasen vetoja pullarin kanssa. Note to myself - Hakunilan uimahalli ei tarjoa saippuaa talon puolesta. Muuten halli ihan passeli uimatreeneihin. Pukkarissa iloisena yllätyksenä käsipyyhepaperia (iloinen yllätys minulle jonka nokka vuotaa aina uinnin jälkeen noin tunnin - ja joka unohtaa lähes aina nenäliinat kotiin)

No mutta se nenän niistämisestä. Ihan mahtava reissu ja ihan mahtava porukka meillä! Kesää kohti. Seuraava etappi taitaa olla HSM huhtikuussa. Juoksua ohjelmassa siis...

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Lenkillä Au Naturel

Olen koukussa dataan.

Muutaman hassun sattuman saattelemana päädyin tänään lenkille vanhaan tapaan ilman rannetietokonetta ja sykkeenmittausta. Olen mummolassa reissun päällä ja mittari - no sanotaan nyt vaan että mittari ei ole mukana. Ei siitä sen enempää.

On aivan mahtava, keväinen, aurinkoinen keli ja minulla aivan jäätävä polte lähteä nuoruusvuosien maisemiin juoksemaan "Mussalon lenkki". Mikäänhän ei minua estä. Mummo vei lapset teatteriin ja minä olen vapaa menemään. Olin alunperin ajatellut tehdä tänään viikonlopun ohjelmassa olleen uinnin, mutta olisi rikos treenata sisällä tuolla kelillä!

Tässä kohdin laitan yleensä Garminin ranteeseen ja sykevyön kohdilleen. Nyt ei ole vyötä eikä kelloa. Olo on eksynyt. Alaston. Yksinäinen. Räplään puhelimesta Sports Trackerin päälle (olen käyttänyt sitä viimeksi aika monta vuotta sitten...) Se on muuttunut ihan erinäköiseksi. Onneksi pääsin sentään sinne sisälle - kiitos Facebook-tunnusten. Vanhoja salasanoja en olisi todellakaan muistanut. Pienen pyörittelyn jälkeen löydän jopa keinon miten siihen saa juoksumoden ja mittauksen päälle.

Rinnassa tuntuu kummalliselta kun sykevyö ei kiristä.

En tiedä millä vauhdilla liikun, sykettä voin vain arvailla.

Puhelin on Spibeltissä vyötäröllä, en tiedä paljonko olen juossut....

Olen koukussa dataan.

Lenkki menee lentämällä. Tuttu reitti, mutta ah, nykyään niin harvoin ohjelmassa. Merenrantamaisemat, aurinko, sulat kadut, uudet lenkkarit. Ohut juoksutakki. Vapaus!

Tavallaan aika hauskaa. Mennä vaan fiiliksen mukaan. Otan muutamia kuvia matkalla.

Mussalon suoralla

Langinkoski. Tämä kuva pitää aina ottaa. Perinne. Must.

Kun olen takaisin mummolan portilla, sammutan Trackerin. Selaan hurmioituneena sen keräämää dataa läpi. Eihän tämä ihan turha peli olekaan! Syketietoja en saanut, mutta lähes kaiken muun. Voin huokaista helpotuksesta - ei mennyt lenkki hukkaan :) Data saved, voin siirtää sen manuaalisesti Garminiin.



Nostalgisen lenkin lisäksi sain auringosta D-vitamiinia - ja pitää (luultavasti viimeistä kertaa tänä keväänä) eilen omilta puikoilta valmistuneita säärystimiä nilkoissa. Nytkään niitä ei olisi tarvinut, mutta olihan ne nyt pakko testata ennen ensi talvea.

Mummolan partsilla

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Askelmerkkejä

Vaikka justiin tälle illalle on luvattu taas lumimyrskyä, niin silti tuntuu että kevät on tulossa. Se tarkoittaa että lenkkarit alkavat polttelemaan, kisakalenteria tulee selailtua, ilmoja laitettua sisään ja muutenkin alkavat ajatukset leikkiä jo tulevan kisakauden etapeilla.

Innostuin tammikuun Aktiasta niin, että inusin-kinusin valkulta että pääsen maaliskuulla uudestaan. Lupa tuli ja sinne on siis suunta. Tavoitteena tietysti tehdä taas oma ennätys. Tammikuulla jäi vähän hampaankoloon se 50:29. Että jos alle 50...

Kisahuumassa laitoin ilmon sisään myös Helsinki Spring Maratonille. Että sitä maran aikaa... sillai virallisella (ja mainosten mukaan) helpolla reitillä. Yritän ottaa realistisesti ja haen 6 min/km vautia eli noin 4:15 aikaa.

Jotta mara ei jäisi jalkineista kiinni, kävin päivittämässä itselle uudet Nimbukset hyvästä kamppiksesta. Samalla keikalla mukaan lähti Asicset myös tytöistä keskimmäiselle. Nuorimmaiselle ostettiin vielä ihan vaan tavislenkkarit Cittarista. Kaikki olivat ostoksiin tyytyväiset! Minulle tulee vielä Orcan (speed laces) triathlonnauhat kenkiin. En enää tyydy muihin. Ihan parhaat!



Kevättä odotellessa on tehty viikottaista harjoitusohjelmaa läpi. Juoksua, pyörää, uintia. Kevyttä ja vähemmän kevyttä viikkoa. Lajien painotukset ovat vaihdelleet. Mukavaa. Aina on ollut kiva lähteä treeneihin.

Yksi suosikkitreeneistäni oli viime sunnuntaina ollut uintipyramidi. Semmoinen vähän pidempi setti. Uintia intevallina sadan metrin lisäyksellä ja vähennyksellä 100 - 800 - 100 m. Kokonaismatka 6 400 m. Ja koko setti pullarin kanssa, eli käsin.

Jännitin vähän etukäteen että miten minun käy. Väsyykö kädet, onko altaassa ruuhkaa, tuleeko nälkä, tuleeko juomat läpi, kauanko tuohon menee aikaa. Varsinkin kun olo oli ollut joitain päiviä vähän flunssainen. Ei kipeä, mutta kummallinen. Jännitystä lievittämään otin mukaan viime kesältä mukaan tarttuneen Challenge Turku uimalakin. Ajattelin että kisamyssy päässä tunnen itseni vahvaksi. Ja niin tunsinkin! Setti meni loistavasti! Ei mitään uupumista missään vaiheessa. Altaassa meni reilut kaksi tuntia. Tilaa oli hyvin ja urkkajuomalla pärjäsi oikein mainiosti. Vauhti oli keskitasoa, sitä minulle tyypillistä 2,5 vauhtia asteikolla 1-4.

Mittari taas sekoili omiaan jossain välissä ja mittasi minulle jonkun virheellisen piikin (25 m). Setin jälkeen mittari näytti 6 425 m. Se oli pakko vielä korjata uimalla 75 metriä, että tuli kiva tasaluku tilastoihin.



Kovasti on kaikkea meneillään. Olen lähtenyt mukaan kuntavaalikarkeloihin, aika näyttää miten siinä käy. Nokka on työnnetty myös Mäntsälän Urheilijoiden toimintaan ja lisäksi ohjelmassa olisi toukokuussa Mäntsälä maratonin järjestäminen (ja juokseminen). Onneksi talkoo- ja sponssiväkeä on ollut heti ilmoittautumassa mukaan! Jännä kevät edessä.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Kausi avattu Aktiassa

Viime vuonna avasin kisakauden huhtikuussa Vantaalla polkujuoksun merkeissä. Tänä vuonna olikin vähän aikaisempi lähtö, ja vuoden ensimmäinen kisa tuli juostua eilen Vantaalla Aktia Cupin maantiekympin merkeissä.

Kotona sanoin viikko sitten että aloitankin kisakauden tänä vuonna muuten jo tammikuulla. Isäntä tokaisi siihen että "en tiennytkään että se oli jossain vaiheessa loppunut..." :) Totta on että  kisailu ja tempaukset pitävät vireessä ja siksi niitä on ollut mukava tehdä lähes kuukausittain.

Eilisen treeniohjelmassa oli kova kymppi/Aktia cup. Sain aikataulut järjestymään kisareissua varten ja valinta oli siis helppo. On se vaan erilaista juosta lappu rinnassa kuin itekseen. Sain reissuun mukaan vielä muutaman kaverin meidän TRI-porukasta joten päivä oli täydellinen. Menomatkalla spekuloitiin reitin liukkautta ja lähdetäänkö matkaan nastoilla vai ilman. Kotimatkalla kerrattiin kisatapahtumia ja mietittiin mitä kukakin syö "palautumismielessä..."

Ajomatkaa kisapaikalle, Sotungin koululle, tuli Mäntsälästä reilut puoli tuntia. Parkkitilaa oli hyvin, ja jälki-ilmoittautuminen oli järjestetty sujuvaksi. Käytiin pähkäilemässä reitillä pinnan liukkautta ja tehtiin galluppia nastojen tarpeesta. Järjestäjän suositus oli nastat, ja niillä myös matkaan lähdettiin.

Eka kilsa oli sulaa. Nastat rapisivat tiessä, mutta pito oli kuitenkin ihan hyvä. Minulla oli jalassa Ice Bugit, jotka eivät kyllä ole juoksuun parhaat mahdolliset jalkineet. Ajattelin kuitenkin että pito menee muun mukavuuden edelle. Kympin juoksee millä vain kolhoilla tossuilla. Reitti oli tehty siten, että juostiin viisi kilometriä suuntaansa ja sitten takaisin. Kahden kilometrin kohdalla tie muuttui jäiseksi ja neljän kilsan kohdalla tappojäiseksi. Olin siis todella tyytyväinen tossuvalintaan kääntöpaikalle tultaessa!

Kuvaa reitin varrelta. Kiitokset kuvaajalle. On aina superhienoa kun saa kisan aikana otettuja kuvia! Minä peukutan numerolla 600.


Reitti oli suht tasainen ja mukava juosta. Alku lähti kuitenkin loivaan alamäkeen ja vauhti kiihtyi kovemmaksi kuin suunnitelmissa. Olin laskenut, että jäisellä tiellä, talvikelillä, olisi hyvä jos saan pidettyä vauhdin 5:20/km kohdilla, eli sama vauhti kuin lokakuun puolimaralla Vantaalla. Edellinen virallinen kisaennätys kympillä oli yli kahden vuoden takaa Porvoosta 54:54 ja se oli tarkoitus alittaa.

Juoksu kulki hyvin. Reitillä oli mukavasti juoksuseuraa ja kelikin oli ok. Nollan pinnassa, ei sadetta, ei tuulta. Syke oli korkealla, mutta niin pitääkin kun mennään näitä "lyhyitä" (nykyään) matkoja. Keskisyke taisi reissun jäljiltä olla 173 ja korkeimmillaan, loppukirissä ylämäkeen juosten syke nousi 187. Pisti haukkomaan muuten happea maalissa!

Puoli kilsaa ennen maalia katselin kelloa että haaveaika 52 min tulee alittumaan komeasti, mutta haamurajani 50 minuutin alle ei ole enää saumaa. Maalissa olin lopulta ajalla 50:29. Parempi kuin odotin, mutta jätti samalla hampaankoloon ajatuksen, että jos olisin tuon tiennyt, niin olisinko pystynyt sen puoli minuuttia reissun aikana vauhtia kiristämään! Hitsi, ensi kerralla sitten. Ja viimeistään kesällä kun tiet ovat taas sulat.

Kaverit tulivat vähän jälkeeni maaliin ja minä pääsin ottamaan tuuletuskuvia maalilinjan ylittyessä :)
Sitten vielä perinteinen yhteiskuva heti kisan jälkeen.

Heli, Tiina ja mie. Onnellisesti maalissa.

Summa summarum, mukava kisa. Tullaan toistekin. Oma enkka tuli, se oli päivän tavoite. Porukassa oli kiva reissata kisamatkalle, ja illalla kun vietettiin tyttäreni synttäreitä, napsin poppareita hyvällä halulla jotta saan suolatasapainon kohdilleen ;)