Vuosi pakettiin

Alkaa vuosi olla lopuillaan ja on aika tehdä tilinpäätös. Muutama päivä toki on aikaa vielä kilometrejä kerätä, mutta ihan kohta saa aloittaa taas uuden kauden.

Vuoden yhteenvetoa auttaa kovasti sähköinen harjoituspäiväkirja - toista se oli teinivuosina kun treenit piti kirjata ruutuvihkoon :) Tässä vuoden saldo per tämä aamu:

Keväällä otin kovan spurtin ja treenasin puolikasta varten niin että pääsin sen kokeilemaan toukokuulla Hyvinkään hölkässä. Tein useita aloittelijan virheitä ja tulos oli huono ajallisesti, vaikka pokaalin sieltä nappasinkin. Niin, olin siis ainoa sarjassani.

Innostuin kuitenkin kovasti lenkkeilystä - jopa niin paljon että tein lisää aloittelijan virheitä. Sain penikat kipeytymään ja jouduin vähentämään lenkkeilyä. Koska urheiluvietti oli kuitenkin vallannut mielen, vaihdoin lenkit fillarointiin. Vedin tietysti siinäkin överit :) Syksyyn mahtui myös reissu personal trainerille tekniikkaoppiin sekä yksi muutaman viikon jakso täyslepoa aika kipakan sairastelun vuoksi. Summa summarum, loppuvuosi meni rauhallisissa merkeissä ja nyt joulun "vaurioiden" jälkeen on taas into päällä katsoa kohti uutta kautta.

Koska harjoittelu on huomattavasti tehokkaampaa kun sillä on jokin päämäärä, päätin että otan tavoitteeksi osallistua ensi keväänä taas Hyvinkään puolikkaaseen. Kävin etsimässä tarkempaa tietoa päivämääristäkin, mutta ihan vielä sitä ei kisakalenterista löytynyt. Uskon kuitenkin että se taas järjestetään ja saan mahdollisuuden parantaa edellistä tulostani.

Täältä tullaan siis taas :)

Välinepäivitys

Pitkästä aikaa täällä! Melkein kaksi kuukautta on hurahtanut. Lenkkejä tuli lokakuulla vain kuusi - johtuen melkein kolmen viikon pakkolevosta. Nappasin itselleni jostakin tosi ärhäkän tulehduksen, joka vaati viikon kovan lääkityksen ja vei voimat totaalisesti. Siitä selvittiin, ja marraskuulla olenkin sitten palautellut kuntoa pikkuisilla ja rennoilla lenkeillä joita on tämä päivä mukaan lukien kertynyt seitsemän kappaletta. Juoksukilometrejä marraskuulla 40 km, mutta kuukauttahan on vielä jäljellä :)

Piristin pimeää syksyä tekemällä varustehankintoja... Ostin pirteän pinkin juoksutakin, talvijuoksuun tarkoitetut juoksuhousut ja uudet lenkkarit. Tuli harrastelijakäyttöön aika pätevät lenkkarit hankittua, mutta säästellään sitten jostakin muusta.

Muutamalle lenkille ovat päässeet mukaan jo nämä kaunokaiset ja hyvin toimivat.

Laiska kausi

Tai laiskasta en tiedä muuten, mutta lenkkejä olen vähentänyt jonkin verran aiemmasta. Olen tehnyt vain parin lenkin viikkovauhdilla kävely- ja juoksulenkkejä. Syitä himmailuun on monia - kaikki yhtä päteviä :)

Olen ollut todella tyytyväinen käyntiini tekniikkaopastuksessa. Sen johdosta sain malttia harjoitteluun. Intoa on edelleen yhtä paljon kuin ennenkin, mutta nyt maltan huilia kun sitä tarvitsen ja kehtaan myös tehdä kävelylenkin välillä. Penikat tykkää. Toinen todella arvokas apu oli tekniikan hiominen. Kauan vaivannut lonkkakipu katosi sen seurauksena.

Haaveet kisatapahtumista on haudattu tältä vuodelta - ehkä :) katsellaan niitä sitten taas ensi kaudella. Keskityn nyt saamaan jalat kuntoon ja keskivartalokorsetin lihakset aktivoitua juoksun avuksi.

Syyskelit ovat ihanteellisia lenkkeilyyn. Ulkoilma tekee ihmeitä kun on istunut päivän toimistolla. Nautitaan näistä säistä - kohta se on taas loska maassa ja tiet jäässä.... Ja sitten saa taas hyötyliikuntaa lumikolan varressa :)

Hiljaa hyvä tulee...

On se kumma kun treenaa ihan hiki hatussa puoli vuotta ja tulosta ei tunnu tulevan! Näinhän minäkin ajattelin vielä muutama päivä sitten. Porvoon kisojen jälkeen iski epäusko ja harmitus kun vauhti ei parane ja jalat vaan kipeytyvät. Niinpä varasin ajan asiantuntijalle - Pilateksen ja sivussa vähän juoksunkin, ja varsinkin kehonhallinnan ja lihaskunnon asiantuntijalle. Sillä puolentoista tunnin reissulla minulle selvisi seuraavat asiat:

- käyntini ja juoksuni on toispuoleista
- oikea lonkka ei lepää missään askeleen vaiheessa
- lihaskunto "juoksulihaksissa" on heikko
- notkeus on tasolla nolla (jos ei miinus jotain)
- oikealla ja MALTILLISELLA harjoittelulla saavutan parhaat tulokset
- olen ehkä parhaimmillani juoksijana noin 15 vuoden päästä!

Vaan nou hätä. Sain hyvät treeni- ja venyttelyohjeet ja malttia matkaan. Eihän tässä olla Olympialaisiin treenaamassa vaan omaksi iloksi ja kunnon parantamiseksi. Motivaatio on kohdillaan ja entistäkin kovempi.

Mainoksena sen verran että hyvät treeniohjeet minulle tarjosi Pilates Järvenpää.

Pyörävaruste

Kovasti olen innostunut fillaroinnista nykyään ja pitkillä lenkeillä olisi kiva olla musaa mukana. Jotta poppia voi luukuttaa lenkillä, päätin hankkia lisävarusteeksi peilin jolla näen takaa lähestyvät ajoneuvot. Ensimmäinen yritys meni pieleen, sillä peili ei sopinut tankoon. Vaihto-operaation jälkeen löytyi onneksi sopiva malli. Tänään pääsin sitä testaamaan ja mielestäni tuosta pikkuvarusteesta kannattaa maksaa se 15 euroa jonka siitä pulitin. Niin siis varmaan jostain netistä niitä saa halvemmallakin. Mutta minä sain kaupan päälle hyvät neuvot paikallisesta Kesportista kiitosta vaan! (...piilomainontaa...)

Lenkkinä oli tänään "pötkö" eli 14 km yhteen suuntaan, tiukka käännös 180 astetta ja paluu lähtöpisteeseen tien toista laitaa.Matkaa kertyi siis yhteensä 28 km.

Peili ei ole nousukahvan edessä, ei jalan edessä ja siitä näkee tosi hienosti kuka takana kaahaa. Käytän itse ja suosittelen!

Porvoon mitta tuli täyteen

Porvoon mitta oli tänään minun kohdallani 10,55 km eli varttimaraton. Koska vasen penikka on oireillut enemmän tai vähemmän koko kesän, en uskaltanut edes yrittää puolikasta. Intoa uhkuen lähdin siis porukan matkaan mukaan. Alkuun vauhti tuntuikin ihan sopivalta. Parin kilometrin kohdalla huomasin että pulssi heitteli reilusti yli 160 eli aloitusvauhti oli ollut minulle ihan liikaa. Sports trackerin mukaan ensimmäiset kilometrit menivätkin melkein kympin vauhtia.

Ja joo, siinä vaiheessa vahinko oli jo tapahtunut, ja vaikka yritin himmailla vauhtia, niin syke pysyi ylhäällä ja matka taittui melko tahmeasti. Harmi, sillä maasto oli kaunis ja mäkiä inhimillisesti. Viimeisen kilometrin aikana kirin vielä vähän vauhtia lisää ja maalissa aika oli Trackerin mukaan 1:15, keskinopeus 8,4 km/h. Virallinen aika tulee jossain vaiheessa Porvoon Urheilijoiden kotisivuille.

Kuviakin ottivat matkalta ja uhkailivat että niitä laitetaan PU:n Facebook sivuille :)

Minä nappasin kuvan saamastani "maaliinpääsy - lohdutusmitalista"

Harjoituspäiväkirjan päivitys

Viime postauksen jälkeen Retu on reippaillut seuraavat treenit:

20.8. 15 km fillarilla
21.8. 9,6 km hölkkää + 28 km fillarilla
26.8. 5,3 km hölkkää
ja tänään 5,7 km työpaikkaliikuntaa porukalla kävelyn muodossa + 33 km fillarilla ihan itekseen.

Ensi sunnuntaina tähtään Porvoon mitalla tapahtumaan. Mietinnässä on vielä lähdenkö kuntosarjaan (ei ajanottoa) vai kilpasarjaan (jossa on edellisinä vuosina ollut osallistujina liuta seuraharrastajia ja tulokset sen mukaisia). Kymppi on joka tapauksessa ohjelmassa, en uskalla kokeilla melkein parantuneilla penikoilla vielä puolikasta.

Niin ja huomenna pääsen hierojan käsittelyyn! Toivon että saan siitä piinatuille jalkaparoille apua.

Juoksuviikko

Kovien pyörälenkkien jälkeen palasin tällä viikolla taas alkuperäiseen treenirytmiin eli tein kolme juoksulenkkiä viikon aikana. Kaksi vitosta ja yhden 11 kilometrin lenkin. Juoksu oli mukavaa taas pitkästä aikaa ja varsinkin viikon ensimmäinen ja viimeinen lenkki menivät mielestäni mukavasti. Tarkoittaa sitä että juokseminen tuntui hyvälle ja vauhtikin oli minun tasooni nähden ok.

Kaikesta päätellen pitkät pyörälenkit ovat kehittäneet ainakin kestävyyttä. Kun on tehnyt useita yli parin tunnin lenkkejä, niin reilun tunnin reissu ei tunnu missään. Saati vitonen jonka heittää minun vauhdillani reilussa puolessa tunnissa.

Jep jep, onnea on se tunne kun huomaa että kunto paranee ja askel kevenee - sitähän tässä tavoitellaan!

Fillarihulluutta

Nyt on lähtenyt fillarointi ihan käsistä (tai jaloista).Viime viikonloppuna kävin kaverin mökillä saunomassa ja viettämässä iltaa ja päätin tehdä reissun pyöräillen. Matkaa mökille on 45 km suuntaansa.

Menomatka oli helppo ja virtaa riitti. Matka taittui alle kahteen tuntiin keskinopeudella 23,3 km/h vaikka tarakalla keikkui 10 kiloinen reissukassi. Seuraavana päivänä takaisin tullessa kassi oli yksiä illanistujaisia kevyempi mutta virtaa myös reilusti vähemmän. Valvominen ei paranna suorituskykyä... Ajelin kotia kohti hissukseen ja käytin aikaa paluuseen 2,5 h. Reissu lisäsi pyöräilykilometrejä elokuulle mukavasti ja neljän pyörälenkin saldona onkin 182 km.

Pyöräilyn sijasta tähtämessä on kuitenkin edelleen juoksu. Olen tehnyt muutaman pienen juoksulenkin elokuulla, mutta koettanut antaa penikoille vihdoin sitä rauhaa mitä ne kaipaavat. Olisi tosi mukava osallistua vielä syksyllä johonkin juoksukisaan ja jalkoja on pakko lepuuttaa ennen sitä.

Ehdin jo hetken haaveilla myös triathlonista harrastuksena sillä uimaritaustalla se puoli olisi jo valmiiksi jotenkin hallussa. Ainut vaan että tätä emäntää ei ihan hevillä saa avoveteen uimaan, ja mikäli ymmärsin triathlonliiton ohjeistukset oikein, niin kisat käydään aina avovedessä. Minä olen enemmän halliuimareita - harmi!

Tilastotietoa

Innostuin tänä keväänä juoksemisesta niin täysillä, että en malttanut ottaa rauhassa, vaan lisäsin harjoittelua pikaiseen tahtiin nollasta sataan. Tammikuulla nolla kilometriä ja toukokuussa 110 km. Siitähän on vaan yksi looginen seuraus -> penikat kipeytyivät. Eivät pahasti, mutta riittävästi että harjoittelua oli pakko vähentää.

Niinpä keksin pyöräilyn. Onni onnettomuudessa, sillä pyöräilyn myötä "reviirini" on laajentunut ja olen samalla oppinut tuntemaan lähikyliä käytännönläheisesti (niin että missä suunnassa on mäkistä ja missä tasaista...)

	Tänä vuonna juoksua yhteensä 366 km ja pyöräilyä 464 km.
	Koska olen tilasto- ja päiväkirjaihminen, halusin tietysti tehdä asiasta taulukon... Tänään jatkuu pyöräilykilometrien kerääminen mikäli säät sallivat. Tiedossa mökkireissu Myrskylään. Ja huomenna takas. Saa nähdä miten kunto kestää reissukassin kanssa matkaamisen ja kahden perättäisen päivän pidemmät lenkit.

Kypärätesti

Pyöräilen nykyään sen verran paljon ja isojen teiden varsia, että pyöräilykypärän hankinta (ja käyttö) tuli aina vaan ajankohtaisemmaksi. Ostin siis muutama päivä takaperin kypärän, ihan tosi edullisen vaan ja markettitavaraa, mutta kuitenkin.

Tänään pääsin testaamaan kypärää tosi toimissa. Kaivoin arkistoista esiin myös urheiluun tarkoitetut aurinkolasit, jotka olin ostanut joskus vuosia sitten hiihtoladuille käytettäväksi. Kypärä oli hyvä ja aurinkolasit erinomaiset.

Lenkille kertyi mittaa 40 km josta osa oli kimuranttia hiekkatietä ja osa vanhan Lahdentien vartta. Kiva lenkki joka kiersi kolme järveä keskellä maalaismaisemaa. Hunttijärvi - Mäkijärvi - Sahajärvi. Keskinopeus 21,1 km/h ja syke 128. Hautjärvellä sijaitseva kammomäki (kammon jyrkkä ja pitkä ylämäki) nosti sykkeen tilapäisesti tasolle 177.

Kotikulmilla taas

Palauduttiin mökkireissulta eilen ja kuten kunnon reissun jäljiltä kuuluukin - jääkaappi oli tyhjillään. Tein siis pikavisiitin paikalliseen markettiin ja innostuin samalla ostamaan uusimman Juoksija lehden numeron. Syytä sen enempää arvailematta voisi kuvitella että parin viikon mässyjaksolla olisi jotakin tekemistä asian kanssa...
Suureksi ilokseni postilaatikkoon oli loman aikana tipahtanut myös kauan kaivattu neulelehti. Ensimmäinen ajatus oli laittaa pyykkikone laulamaan, leväyttää itseni sohvalle ja alkaa selailla uusia ihania harrastelehtiä.

Vaan kuinkas sitten kävikään! Juoksija lehdessä oli todella koukuttavia artikkeleita ja niitä selaillessa tuli ihan vimmattu himo päästä lenkille. Värväsin siis perheen esiteinin vahtimaan pieniä (isäntä oli vasta tulossa kotiin lopun mökkikuorman kanssa) ja lähdin heittämään vitosen pyrähdyksen. Tai pyrähdys on ehkä väärä sana, hölkkä kuvaa vauhtia varmasti paremmin.

Intoa täys kuin ilmapallo lähdin myös tänä aamuna tavoittelemaan sitä fillariviiskymppistä joka jäi taannoin  muutaman kilometrin päähän. Lisäsin siihen lenkkiin pienen lisäkoukkauksen ja avot - viiskyt ja risat oli kasassa. Tarkemmin eriteltynä matkaa kertyi 50,2 km ja keskinopeus jäi piirun alle 20 km/h eli aikaa reissuun meni noin kaksi ja puoli tuntia. Tällä kertaa tavoitteena oli kuitenkin saavuttaa tavoiteltu matka kilometreissä eikä nopeudella ollut niin väliä. Kroppa kesti hyvin, ainut mikä vaivasi matkalla oli pikkunälkä. Vatsa on tottunut lomalla vähän parempaan palveluun kuin pieneen jogurttiannokseen jolla pitäsi rehkiä puolille päivin.

Matkalla tuli vastaani mielenkiintoinen risteys - siis Pukkilassako asuu se Koivuniemen herra johon tutustuin muutamaan kertaan lapsuusvuosina kolttosia tehtyäni! :)

Lomaliikuntaa

Pari viikkoa lomalla tekee ihmeitä kunnolle - kunto nimittäin ihmeesti laskee... Liekö syynä vähentynyt harjoittelu vai paheelliset elintavat.

Viimeisen muutaman viikon aikana olen tehnyt pari kympin hölkkälenkkiä, yhden kympin kävelylenkin ja tänään reilun kolmenkympin pyörälenkin. Hölkkä- ja kävelylenkit pääsin tekemään normista poikkeavissa maastoissa kun oltiin reissussa Kotkan Mussalossa. Lenkkipolku kulki niin Santalahden golfkentän ohi kuin paikallisella asutusalueella. Alemmassa kuvassa kallioon louhitun väestönsuojan/liikuntahallin sisäänkäynti.

Tämänpäiväinen pyörälenkki olikin jo taas tutuissa maisemissa - Torpin lenkki - mittaa 33 km. Loman edetessä keskinopeudet ovat tippuneet, tyyli on vaihtunut hölkästä kävelyyn ja keskisykkeet olleet hieman nousujohteisia. Vaan kyllä se loma siitä taas loppuu ja paluu arkeen on edessä - nou hätä :)

Vähän jäi viidestäkympistä!

Nälkä kasvaa syödessä ja nyt kun olen tehnyt jo muutamia pitkiä pyöräilylenkkejä niin haaveissa alkoi siintää yli viidenkympin lenkki. Eilen kävinkin heittämässä lenkin Mäntsälä-Hautjärvi-Pukkila-Mäntsälä ja reissulle tuli mittaa 47,7 km. Eli vieläkin jäi vähän alle haamurajan. Arvelinkin näin käyvän, sen verran olin reittiä mittaillut karttaohjelmalla etukäteen, mutta perjantai-ilta työviikon päätteeksi alkoi tuntua reisissä sen verran, että tyydyin tällä kertaa "vain" omaan ennätyskilometrimäärään.

Lenkki oli tosi mukava ajella, ja nyt kun tiedän paljonko sillä on mittaa, niin ehkäpä ensi kerralla lisään reitille vielä Purolan tai Karjalaisten lenkin niin tulee se viiskyt täyteen.

Ja nyt on myös tultu siihen kohtaan että taitaa olla ihan pakko ostaa - ja alkaa käyttää - pyöräilykypärää. Maanteiden varsilla on itse asiassa aika pieni olo pyörän selässä kun rekat jylistävät vieressä - tai kun kiireiset kuskit hurauttavat sataakahtakymppiä ohi.

Ja taas tuli ennätys fillarilla!

Minä olen ruvennut ihan hurjaksi fillarin pyörittäjäksi ja ylittänyt omat ennätykseni tänä keväänä jo monta kertaa. Viimeksi eilen kun tein 44,5 km:n lenkin! Minulla oli epäilykseni sen suhteen miten toissapäiväinen pidempi lenkki vaikuttaisi jaksamiseen. Lähinnä istumalihasten jaksamisesta olin huolissani.Sanoin kotona lähtiessäni että menen niin pitkälle kun perä kestää :)

Lenkki meni tosi hyvin. Otin ukko-kullan neuvosta vaarin (kerrankin uskoin ekasta) ja käytin pienempää vaihdetta. En siis yrittänyt puskea väkisin ylämäkeen vastatuulessa isoimmalla vaihteella. Otin myös alkumatkan rennosti ja kiristin tahtia loppua kohti.

Keskinopeus oli 21,3 km/h ja keskisyke 127. En siis ole ihan yhtä hyvässä kunnossa kuin Stubb, mutta minun mittakaavassani se oli ihan hyvä suoritus. Aikaa meni siis 2 h ja Trackerin mukaan kaloreita paloi pienen pitsan verran.

Kummasti se vaan nälkä kasvaa syödessä ja nyt suunnittelen jo yli viidenkympin lenkkiä...

Juoksukalenteria kävin surffailemassa ja syyskuulla olisi parikin potentiaalista juoksutapahtumaa joista toiseen varmasti lähden. Molemmissa on vaihtoehtoina sekä kymppi että puolikas. Jos vaan maltan parantaa kunnolla penikkani kuntoon niin olen kyllä keimeissä mukana.

Ensimmäinen tapahtuma on 1.9. Porvoossa

PORVOON MITALLA 1.9.2013

Ja toinen mielenkiintoinen (ehkä jopa mielenkiintoisempi) on 15.9.järjestettävä Lassen Hölkkä Myrskylässä

LASSEN HÖLKKÄ 15.9.2013

Katsellaan kuin käy.

Paikallispyöräilyä

Pitkä lenkki tiistaina ja vitosen hölkkä eilen tekivät selväksi että juoksusta on turha haaveilla tänään. Penikka ei ole toooosi kipeä, mutta oireilee juuri sen verran että en halua testata ihan loppuun asti mitä se kestää.

Toinen hyvä syy tehdä tänään pyörälenkki oli se, että auto oli eilisten kemujen jäljiltä 11 km:n päässä kotoa. Fillaroitiin ukko-kullan kanssa hakemaan auto ja minä jatkoin siitä lenkkiä muutaman mutkan kautta (Anttila-Soukkio-Hirvihaara-Mattila) kotiin fillarilla. Matkaa kertyi reilut 34 km. Matkavauhti oli yön valvoneelle ja muutaman tuparijuoman maistelleelle juuri sopiva parinkympin tuntivauhti. Hirvihaarassa nappasin kuvan vielä kauniista koskimaisemasta.

Seuraavaksi surffailen Juoksija-lehden tapahtumakalenterissa ja päätän tähtäänkö johonkin tapahtumaan vielä tälle kesälle vai en. Mieli tekisi kovasti mutta kestävätkö jalat - kas siinäpä mulla pulma pureskeltavaksi.

Hiekkateitä hissukseen

Lyhestä virsi kaunis. Tänään oli vuorossa 12,8 km:n hölkkälenkki hiekkateitä mahdollisuuksien mukaan käyttäen ja varovaista vauhtia ylläpitäen. Keskinopeus noin 8 km/h ja syke 145. Olihan hyvä fiilis hölkkäillä. 

Matkalla bongattuja mansikoita

Fillarifiilistelyä

Tuli kateus ja inspiraatio ja itsensävoittamisentahto lauantaina! Tapasin tuttavapariskunnan joka kertoi pyöräilleensä päivänä muutamana 95 km suuntaansa mökkireissulle. Siis 95 per suunta muutaman päivän tauolla! Ihan mahdotonta! Aikaa olivat käyttäneet kyllä ihan reilusti - seitsemän tuntia suuntaansa - mutta silti.

Siitä se ajatus sitten lähti ja päätin tehdä omissa mittasuhteissani reilun lenkin. Mittailin kartalta reittiä joka olisi noin 30 km. Matkaksi valikoitui Mäntsälä - Metsäkulma - Torppi - Mäntsälä reitti. Kiva, tasainen reitti. Keskinopeutta sain myös hinattua aiempaa korkeammaksi (ihan yrittämättä) juuri tuon tasaisen maaston takia. Niin ja raikas kesäinen sade piti mielen virkeänä ja lämpötilan sopivana...

Reitin mitta 32,6 km, keskinopeus 23,5 km/h ja joo, takapuolessa tuntuu kaksi perättäistä pyöräilypäivää.

Maisemareitti nimeltä Numminen

Olen viime kerran jälkeen tehnyt muutaman pyörälenkin ja käynyt vähän lenkilläkin. Niin ja mittasin huvikseni paljonko aikaa ja matkaa vaaditaan että oman pihan nurmikot saa ajettua. Nurmikonleikkuu vie noin 40 min. ja käveltävää tulee noin 1,5 km :)

Viimeisin pyörälenkki oli eilen jolloin kävin heti aamusta (ennen sateita) heittämässä 23,8 km:n lenkin Nummisten ja Isojärven kautta. Pääsin 20 km:n keskinopeuteen joka tarkoitti että tein lenkin reilussa tunnissa. Varsinkin paluumatkalla oli tosi mäkistä maastoa, joten reidet saivat hyvää reeniä.

Kuvassa otos matkan varrelta - Nummisten koulu

Alkaisi taas olla aika valita tähtäimeen joku kisa ja aloittaa valmistelut. Voi olla että kymppi sopisi puolikasta paremmin kun hitsin penikka vaivailee uhkaavasti koko ajan. Minä en malta huilata sitä kunnolla ja penikka vastaa pienellä, melkein huomaamattomalla jomotuksella vähän niin kuin sanoen "anna mennä vaan, katsotaan kuka täällä määrää...parempi olla unohtamatta minun olemassaoloani..."

Elämää Juhannuksen jälkeen ja aikana

Juhannus oli mökkeilyn ja levon aikaa. Muutama pieni kävelylenkki luonnonhelmassa tuli kuitenkin tehtyä. Seikkailtiin lasten kanssa - kahden vanhimman - Kotkassa Santalahden luontopoluilla. Kierrettiin 3,6 km:n reitti meri- ja kalliomaisemissa ja sattuipa matkan varrelle kiipeilytelinekin...hurjan kokoinen kallion laelle pultattu merimerkki. Kunto ei varsinaisesti Juhannuksen aikaan kyllä kohonnut, pikemminkin päin vastoin.

Kotiinpaluun kunniaksi otin eilen pienen palautuslenkin iltasella ja tänään pääsin taas tositoimiin. Testasin penikkaa hitaalla lenkkivauhdilla ja selvisin kuin selvisinkin 11 km:n lenkin Kotkakorven ja Vuotavantien kautta hölkkäilemällä läpi. Matkanopeus oli 7,9 km/h ja syke silti 149. Rankkoja ovat selvästi juhlapyhät, ei voi muuta sanoa.

Maisemareitit 4 - Soukkio

On muuten ollut tosi mukavaa tutustua lähitienooseen fillaroimalla!

Tänään oli vuorossa Soukkion lenkki. Sälinkääntie - Vanha Soukkiontie - Kaksvitonen. Matkaa keryi 24 km ja reissulla opin että en enää IKINÄ pyöräile ison tien varressa jos ei ole pakko. Ensi kerralla ajelen Hirvihaaran kautta kotiin.

Hissuttelin taas alle 22 km tuntivauhtia ja sain keskisykkeen nousemaan tuolla vauhdilla satakolmeysiin. Reitti oli melko mäkinen, mutta maisemat hienot ja ihmeteltävää piisasi.

Seuraavaksi vuorossa on Juhannustauko - Hyvää Juhannusta!

 

Spibelt = The belt

Tää on niin välineurheilua :)

Surffasin juoksutarvikkeiden nettikauppoja ja törmäsin Spibeltin mainoksiin etsiessäni puhelimelle sopivaa kuljetuspussukkaa. Olen vähän huono tilaamaan kamppeita netistä, mutta kun törmäsin muutama päivä myöhemmin samaan tuotteeseen kotikylän urheiluliikkeessä niin kiusaus kävi ylipääsemättömäksi.

Tänään kävin reilun viikon tauon jälkeen kokeilemassa varovasti hölkkäilyä ja pääsin samalla testaamaan uuden "vyölaukun". Oli muuten ihan tosi hyvä - suosittelen. Lenkki meni myös ok, mutta selvää on että jalkoja ei passaa nyt ärsyttää kovin, vaan hellittää juoksemista ihan reilusti lähiaikoina. Lenkille tuli mittaa reilut 5 km keskinopeudella 8,3 km/h. Otin lenkin mahdollisimman rennosti ja olin varautunut jopa vaihtamaan kulkumuodon kävelyyn jos alkaa penikkaa pakottaa. Ei tullut pahasti oireita, joten sain hölkkäiltyä loppuun asti.

Kotiseutureitit osa 3 - Mattila, Hirvihaara, Sepänmäki

Parantelen edelleen penikoita ja kierrän siis lisää maisemareittejä fillarilla. Tänään oli vuorossa jo osin tuttu reitti Mattilan, Hirvihaaran ja Sepänmäen kautta. Matkaa kertyi justiin alle 22 km ja vajaassa tunnissa selvisin lenkistä. Aamu oli aurinkoinen mutta vielä sopivan vilpoinen.

Mattilassa matkan varrella nähtyä:

Ja ympäri käydään - yhtehen tullaan. Kävin pyörähtämässä myös Sepänmäen käsityömuseon parkkipaikalla. Sepänmäellä tulen tänä kesänä vierailemaan myös toisen rakkaan harrastukseni myötä - meidän käsityöporukka kokoontuu Sepänmäellä tänä kesänä, seuraavaksi su 30.6.

Lisätietoa linkistä:

Sepänmäen käsityömuseo 


KÄSITYÖNÄYTÖSPÄIVÄ SU 30.06.2013 klo 12-15 (Lisätietoja Mäntsälä Seura)

Niskallapyöräilyä!

Joku saa niskat jumiin uimisesta, minä pyöräilystä. Tekniikkavirhe luultavasti molemmissa tapauksissa kyseessä. En sitten osaa pitää päätä rentona vaan jäpitän sitä niin että hartiat jumittavat puolen tunnin jälkeen. Niin ja toinen paikka jonka saa kipeäksi kun aloittaa pyöräilyn kylmiltään on se paikka joka on satulaa vastapäätä! On tämä elämä vaikeaa kun juoksemisesta tulee penikat kipeäksi ja pyöräilystä niska ja perä. Ei tuu yksin vanhuus :)

Tänään oli vuorossa kotiseutu tutuksi pyöräillen osa 2 - Lukko ja Saari. Tosi kiva reitti, jolle kertyi mittaa 22,33 km. Ihan ässä reitti siinä vaiheessa kun yritän taas puolikasta juoksemalla sillä noin puolet reitistä on rauhallista soratietä.

Vauhtia oli samat 20 km/h kuin viimeksi, ei riitä kunto ja taito parempaan. Totuuden nimissä täytyy kyllä sanoa, että osa soratiestä oli niin mahdottomassa kunnossa, että vauhtia oli pakko laskea. Niin ja kyllä se toissapäiväinen pyörälenkkikin painoi vähän reisissä...

Metsämaisemaa matkan varrelta

Lenkkeilyä ja penikan parantelua

Pidin muutaman päivän paussin ja leppuuttelin jalkoja edellisen kipeää tehneen lenkin jäljiltä. Eilen kävin sitten koettamassa että mitenkä se vasen jalka jaksaa. Ei jaksanut hyvin. Penikka oireili ja siinä sivussa myös vasen polvi kolotti. Vitosen lenkiltä palautuessa olin tyytyväinen että en ollut lähtenyt pidemmälle. Pakkolepoo siis edessä.

Pakkolepo tarkoittaa tässä tapauksessa lepoa penikalle, ei minulle. Sen verran on lenkkikärpänen puraissut että en kyllä malta paria viikkoa lepäillä. Niinpä suuntasin siis tänään kotiseutulenkille fillarin puikoissa. Kävin tutustumassa Sälinkään maisemiin ja Kilpijärven näköaloihin. Lukontien kautta Sälinkäälle ja Sälinkääntietä takaisin. Matkaa reissulle kertyi justiin vajaat 27 km. En ole kovin nopea pyöräilijä (enkä juoksija), tällä reissulla keskinopeus oli noin 20 km/h ja se sisälsi muutaman kartanlukupaussin. Sykekin pysyy matalalla pyöräillessä, tänään menin keskisykkeellä 126 bpm.

Eilen tein ennen lenkkiä Polarilla kuntotestimittauksen pitkästä aikaa. Puolessatoista kuukaudessa indeksiluku on noussut kaksi pykälää, joten ehkäpä tämä lenkkeily ei ole mennyt ihan hukkaan. Toki edellinen mittaus oli tehty heti verenluovutuksen jälkeen josko sillä on yleensä mitään vaikutusta lukemiin

Ei lenkki vaan pötkö

Juoksentelin tämän päivän hellesäässä pötkön. En siis lenkkiä vaan pötkön. Aloitus oli pisteestä A (ei kotoa) ja lopetus tapahtui pisteeseen B (ei kotiin). Kuitenkin lähdin kotoa ja päädyin kotiin.

Niin siis hommahan meni niin että vein iltasella autoni korjaamolle valmiiksi huomista ilmastoinnin korjausta varten ja hölkkäilin hakemaan vara-auton toiselta puolen kylää. Matkaa lenkille kertyi justiin vajaa 4 km.

Oli hitsin kuuma ja toinen penikka alkoi oireilla ihan tosissaan. Jokseenkin tuskaisesti pääsin siis maaliin, mutta joudun varmaankin pitämään parin päivän vapaan jotta jalka palautuu takaisin iskukuntoon.

Lisätietoa lehdestä, intoa intervallista

Kävin hakemassa paikallisesta kirjastosta vähän lisäboostia treeniin. Lainasin kaikki vuoden 2012 juoksija lehdet ja yhden juoksuaiheisen kirjan. Ehdinkin kivasti selailla lehdet läpi alkuillasta samalla kun odottelin että keli viilenee edes piirun verran ja lenkkeily on yleensä inhimillisesti mahdollista.

Päätin kokeilla intervalliharjoitusta tämän päivän lenkillä. Toteutin idean siten että juoksin sykkeen tasolle 166, kävelin sen alas tasolle 136 ja juoksin taas tasolle 166. Kiva lenkki. Ja jaloissa tuntui ihan eri lailla kuin tasainen hölkkä. Ihan ehdottomasti teen vastaavantyyppisiä harjoituksia jatkossakin.

Yksi harmillinen vaiva kyllä haittasi matkalla. Jos tänne sattuu eksymään joku ihan oikea juoksija, niin olisin kiinnostunut kuulemaan miten juomapullovyön saa pysymään paikallaan ilman että verenkierto loppuu vyötärön kohdalta? Löysin kaapista hienon Dexalin juomapullon ja sille vyölaukun. Ajattelin että nythän on oikein ammattilaisen apuvälineet, nyt varmasti juoksu kulkee! Mutta ei, laukku heilui ja hyppeli, pullo vuoti ja minulla alkoi verenpaine nousta. Yritin kiristää vyön tosi tiukalle, mutta toisaalta happi kulkee elimistössä paremmin jos veri pääsee kiertämään koko kropan... joten sekää ei ollut oikein hyvä konsti... Muita kokeilemisen arvoisia ideoita?

Helleaamun hölkkälenkki

Olin toivorikkaasti ajatellut, että kun aamusta lähtee lenkille niin ei ole vielä ihan kauhean kuuma. Olisi ehkä pitänyt lähteä lenkille viideltä eikä puoli yhdeksältä... meinaan kyllä oli kuuma. Mittari näytti (vain) 21,2 astetta eli ei ihan hirveesti, mutta joku kumma ukkonen tai joku tuolla ilmassa on koska hikeä pukkasi ihan solkenaan. Tai sitten on vaan emännän kunto heikko lauantain jäljiltä :)

Tuntuu olevan minun kunnolle vielä hankalaa saada keskinopeus yli yhdeksän kilometrin, mutta ajattelin että sitä kohti voisi seuraavaksi pyrkiä. Tänään vauhti oli 8,7 km/h mutta olosuhteet huomioiden (su aamu ja lämmin keli) olin tuohon tänään ihan tyytyväinen. Taidan oikeasti koettaa sitä intervallia nopeuden kohottamiseen ja pidän huolen että venyttelyt tulevat tehdyksi niin kyllä se siitä!

Tää on tosi tarttuva täytebiisi....

....jos se jää sun päähäsi soimaan....ota yhteys lääkäriisi....tai mee sairaalaan...

Latasin iPodiin uuden musalistan jossa oli kaikenlaista vanhaa ja legendaarista. Niinku tuon joka jäi päähän soimaan ja Britneytä (vanhaa) ja Alice Cooperia, Bon Jovia ja Europea (legendaarista). Kivaa vaihtelua tämän päivän helteisellä lenkillä, vuorossa kun oli kasin lenkki lähimaastoissa. Lenkki meni ok, joskin todella kuuma keli verotti vähän voimia. Kävin lenkillä jo heti neljän jälkeen, joten illan viileydestä ei ollut vielä tietoakaan.

Pääsin eilen haastattelemaan kaveria joka on aika tosi paljon edistyneempi näissä juoksupuuhissa kuin minä. Kaveri vetäisee kahdenkympin lenkkejä ihan heittämällä. Opin ainakin sen että yhtä lailla kuin neuloessa tulisi aina tehdä ensin mallitilkku, niin juoksijan pitäisi aina venytellä. Tylsä puuha, mutta välttämätön parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Niin ja opin myös sen, että intervalliharjoittelusta on oikeasti hyötyä. Ei sillä että en olisi sitä aiemmin uskonut, mutta on se vaan eri juttu kun sen kuulee ihmiseltä joka on oppinut sen kantapään kautta.

Nyt siis koneet kiinni ja jumppamatto esiin. Ja eikun venyttelemään :)

No nyt toimii

Sama lenkki, kolme ja puoli minuuttia ajasta pois ja keskinopeutta 8,9 km/h. Pikkasen eri fiilis kuin eilen! Ja hei, kolme minuuttia vitosen lenkillä on ihan ok parannus.

Kävin myös pitkästä aikaa fiilistelemässä HSU:n tuloksia ja siellähän se meikäläisen nimi komeilee listoilla, vaan tunnin muita hitaampana - mutta itsensä voittaneena!

Hyvinkään hölkän 2013 tulokset

Pitkästä aikaa lenkillä tänään...

...Tai eihän siitä nyt niiiiin pitkä aika ole, se vaan tuntuu ikuisuudelta :) Kun on kerran vauhtiin päässyt niin ei malttaisi millään pitää paussia.

Tämän viikon illat ovat menneet päiväkodin kevätjuhlissa, firman kesäpäivillä ja mökkeillessä. Hyvästi "normi-illat" ja perusrutiinit. Vaan ei se nyt ihan vastenmielistä ollut mökin terdellä katsella auringossa kylpevää merimaisemaakaan.

Mökiltä kotiutumisen jälkeen perinteiseen tyyliin pesukone laulamaan. Ja pesuohjelman aikana emäntä lenkille. Heitin 5 km:n lenkin Anttilan alueella. Oli jotenkin tahmeaa, keskinopeus 8,1 km ja aikaakin meni melkein 40 min. Huomenna uusiks paremmalla onnella (ja kunnolla).

Voihan kihara!

Hitsin vitsit kun kävin tänään värjäyttämässä juurikasvuja ja kiltti kampaajatäti teki pyytämättä hienot kiharat minun tukkalaitteeseen. Ihan harmitti tunkea lippis päähän kun lähdin lenkille illalla, mutta pakkohan se oli. Ja lenkin jälkeen jouduin huuhtelemaan kikkurat suihkussa kokonaan pois.

Olin optimistisesti ajatellut etukäteen että muutaman päivän harjoitustauko tekee ihmeitä ja lenkki varmaan kulkee ihan tosi kevyesti. Voin kertoa että ei kulkenut. Kävin hölkkäilemässä 12,7 km:n lenkin helteessä työpäivän ja huonosti nukutun yön jälkeen ja selvisin ainoastaan joten kuten. Keskinopeus oli huikeat 8 km/h. Sykemittarinkin unohdin kotiin, mutta kokemuksesta voin sanoa että syke oli varmasti ihan ok - ei siis ainakaan liian alhainen :) Mutta joo, mukava lenkki silti kokonaisuutenaan.

Ähäkutti kattimatti

Tänään piti olla puolimaratonpäivä, mutta tässä minä vaan mussutan aamupalaa (tukevaa sellaista) ja hörpin kahvia tietokoneen äärellä. Tuli meinaan hoidetuksi se puolikas jo reilu viikko sitten. Sen jälkeen olen tehnyt muutaman palauttavan lenkin, mutta muuten otan nyt rennosti hetken. Tarkoituksena on kuitenkin jatkaa uuden harrastuksen parissa kun kerran olen alkuun päässyt. Harjoitukset jatkukoot siis ensi viikolla!

Urheilijat syövät rahkaa

Ja tosi urheilijat saavat syödä tosi paljon rahkaa!

Mikäs olisi sen parempi motivaattori arki-illan lenkille kuin lenkin jälkeen nautiskeltu iso kulhollinen itse tehtyä mansikkarahkaa. Kävin huhkimassa Kotkankorven 11 kilsan lenkin läpi ja jos en ihan väärin muista niin taisin parantaa ennätysaikaa muutamalla minuutilla. Ei sillä että siinä mikään kisa olisi ollut ajatuksissa, mutta kumminkin. Minulle on muutenkin aina haasteellisempia nuo illan lenkit. Virtaa on huomattavasti paremmin aamupäivästä viikonloppulenkeillä.

Lenkki tuli siis tehtyä ja rahka nautiskeltua. Tukkoiselta tuntuvat jalat, joten pitänee vielä venytellä vähän tälle illalle.

Tasaisen maaston etuja...

...on esimerkiksi se, että lenkillä pääsee pienemmällä keskisykkeellä kilsan tunnissa pidemmälle kuin mäkisessä maastossa. Tänään tuttu ja turvallinen Anttilan lenkki 5,2 km ja vauhtia matkalla 8,8 km/h. Ei mikään järin kova vauhti, mutta sanotaan näin että tilannenopeus oli kohdillaan kun parempaan en pystynyt :)

Kukkuu sanoi käki pyörälenkin varrella

En ole kovin hyvä tunnistamaan lintuja, mutta käki kukkuu sen verran omintakeisesti että sen sentään bongasin tämän aamun pyörälenkillä. Kävin järjestämässä reisille jumppaa tekemällä 15 km:n pyörälenkin Mäntsälän maastoissa. Soratietä metsän keskellä. Kyllä siinä mieli lepää - ja jalat saa kyytiä. Löytyihän niitä mäkiä meinaan Mäntsälästäkin...

 

  

Maisemalenkki siis kyseessä. Pysähdyin välillä valokuvaamaan. Ja rehellisyyden nimissä myös lukemaan karttaa. Miten sitä voi melken eksyä vajaan kympin päässä kotoa.... :)

Elämää puolikkaan jälkeen

Vähän teki kipeää, mutta ei haittaa :)

Puolikkaasta on selvitty! Polvissa tuntui seuraavana iltana ja yönä, mutta ei mitään suurempia. Ylikierrokset jäivät sen verran päälle, että nukkumisesta ei tahtonut tulla myöskään mitään heti kisaa seuraavana yönä. Onneksi olin varannut vapaapäivän perjantaille, joten pääsin hemmottelemaan itseäni oikein perinteisillä päikkäreillä. Illalla venyttelin vähän kankeita jäseniä ja tietty herkuttelin pitsalla ja lasillisella punaviiniä. Joo, tiedän että se ei ole paras palautusjuoma mutta join toki myös oikeaa urheilijoiden palautusjuomaa runsaasti.

Seuraavana aamuna tein pienen palauttavan 3 km:n aamukävelyn. Sen verran on tullut juostua lähiaikoina, että piti oikein psyykata itteään ettei muuttunut kävely hölkäksi. Ei sillä että olisin ollut niin pirteä ja täynnä energiaa, vaan siksi että se on jäänyt takaraivoon ainoana liikuntamuotona.

Kauppareissulla mukaan tarttui alan lehti (välineurheilua, välineurheilua...)

Olen joskus aiemminkin tilittänyt, että kun inspiraatio iskee niin tykkään ottaa siitä kaiken irti. Nyt on taas se fiilis päällä. Surffailin jo aamusta juoksijalehden tapahtumakalenteria sillä silmällä että mihin tapahtumaan tähtään seuraavaksi. Joku kymppi keskellä kesää ja loppukesästä toinen puolikas???

Kurkkaa itse jos innostuit myös:

Juoksijalehden juoksukalenteri

MÄ NIIN TEIN SEN!

Tästä saa taas kiittää minun 10 minuutin syndroomaani! (Joka paikassa pitää olla aina 10 min. etuajassa taikka on hermot riekaleina...) Alunperinhän oli sovittu että vedän sen puolikkaan 18.5. mutta en malttanut taaskaan odottaa, vaan lähdin koettamaan tänään onneani Hyvinkään hölkkään.

Tai onnella ei ole niinkään tekemistä asian kanssa vaan hullun sisulla :)

Hyvinkään hölkän puolimaraton vedettiin Sveitsin ulkoilualueen tappomaastossa. 3 krt seiskan lenkki josta ehkä noin 5 % oli tasaista ja loput mäkeä. Korkeuserot olivat ihan valtavat. Haasteen kannalta harmillista oli se, että reitti ei ihan täyttänyt matkan määrämittaa. Sports tracker antoi matkaksi vain 18,85 km. Mutta pidän haastetta suoritettuna, sillä vaikea maasto korvasi lyhyemmän matkan.

Pääsin maaliin noin puoli tuntia muiden jälkeen ja kuvautin itseni tapahtuman kunniaksi maaliviivalla. Kaikki maaliin päässeet saivat mitalin - minulla se tuossa hyppysissä.

Ja ilohan sitten repesi ylimmilleen kun selvisi että olin sarjani ainut ja sain siitä hyvästä vielä kotiinvietäväksi huippuhienon pokaalin! Olkoon se inspiraationani nyt ja tulevaisuudessa. Ajatuksena on, että loppukesästä vedän setin uusiksi (ehkä vähän helpommassa maastossa ja täysimääräisenä)

9 kilsan juoruilulenkki

Sainkin tänään seuraa lenkkipolulle ja sekös oli piristävää vaihtelua. Heitettiin kaverin kanssa 9 kilsan lenkki lähimaastossa työpäivän päätteeksi.

Kumma juttu muuten miten juoruilu lenkin aikana nostaa sykettä! Missä oli kuuluisa liikuntatunnilla opittu PPPP (pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta)? Mutta joo, selvittiin lenkki läpi, keskinopeus oli 8,2 km/h ja minulla sykemittari näytti keskisykkeeksi 165.

Kelit ovat lähipäivinä muuttuneet sen verran keväisiksi, että meinasi pukata hikisen puolelle. Jostain foorumilta muistui siinä vaiheessa mieleen ohje "pue mielummim liian vähän kuin liikaa lenkille päälle". Lippiksestä olisi myös ollut apua, olisi pysynyt hikinen hiuskuontalo pois naamalta. Mutta kotona oli piru ja pääsi osalliseksi tästä hikilenkistä vain kuvauttamalla itsensä blogin piristykseksi.

Hitsin lippis möllötti kotona kun olisi pitänyt olla lenkillä mukana.

Palauttava himmailulenkki

Otin tämän päivän lenkille vain yhden tavoitteen. Syke tulee pysyä korkeintaan 150 tasolla. Kiersin 11 km:n lenkin (Lahdentie-Kotkakorventie-Vuotavantie) ja pidin vauhdin tosi maltillisena. 8 km:n tuntivauhdilla sain keskisykkeen pysymään lukemissa 149.

Lenkin aikana sääkeiju muisti minua kevätsateella joka piristi  mieltä, puhdisti ilmaa ja kasteli vaatteet.... Vettä tuli välillä vähän reilummin ja välillä vähän maltillisemmin. Näytti muuten sade loppuvan kun pääsin sisälle!

Loppumetreillä, justiin ennen kotipihaa, löysin pyörätieltä makaamasta herrasmiehen. Hänellä oli ilta ilmeisesti mennyt vähän pitkäksi ja oli sitten päättänyt ottaa tirsat naamallaan sora-asfalttipedillä. Kysyin kaverilta että onko toivoa päästä omin voimin ylös. Kun sitä voimaa ei tuntunut löytyvän niin tilasin hänelle julkisin varoin tuetun kyydin sisätiloihin. Mielenkiinnolla seurasin kuinka nopeasti tänne perähikiälle saa pollarit paikalle kun on näinkin kiinnostava ja kiireinen tehtävä tiedossa. Tällä kertaa aikaa meni tasan puoli tuntia. Meinasi meikäläiselle vilua pukata kun seisoskelin siinä odottamassa kyytiä märissä lenkkivaatteissa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Kaveri sai kyydin ja minä lompsin lämpimään suihkuun.

Karjalaisten lenkki

No niinhän siinä sitten kävi, että aamulenkki oli tahmea kuin kärpäspaperi. Voi se tosiaan olla, että kun luopuu puolesta litrasta verta, niin juoksu ei heti kulje ihan yhtä reippaasti kuin ennen luovutusta. Tai sitten olin muuten vaan kohmeessa. Oli miten oli, niin tein aamusta 8 km:n lenkin joka tunnetaan täällä päin nimellä Karjalaisten lenkki. Suurin osa matkasta soratietä ja maisemareittiä. Kiva reitti lenkkeilyyn.

Tämä päivä jatkuukin sitten hyötyliikunnan merkeissä. Haravointia ja pihan siistimistä tiedossa.

Antidopigia, antidopingia...

Sen lisäksi että olen hyvä ihminen ja halusin täyttää kansalaisvelvollisuuteni, tulin myös eilen varmistaneeksi että veriarvot ovat varmasti kohdillaan 18.5. koitoksessa. Ai mitä sitten tein?

No kävin verenluovutuksessa tietenkin.

Ei ehkä kaikkein viisain veto urheilusuoritusta ajatellen, mutta saa siitä sen verran hyvän mielen (ja mehua ja pipareita) että kannattaa käydä. Minä otin vielä sivistyksen vuoksi ja kasvatuksellisista syistä kaksi nuorimmaista mukaan että voin levittää valistuksen sanomaa myös heille. Niin, ja kuka muu ihailisi aidommin sideharsoviritystä kyynärvarressa kuin kaksivuotias rasavilli luonnonlapsi :) Respektiä mutsille!

Hemohessit olivat kohdillaan, painoa oli riittävästi, en ole raskaana ja viimeiset vuodet on tullut vietettyä tiiviisti Suomessa joten eikun piikki lihaan ja verenvalutus käyntiin.

Nähtäväksi jää vaikuttaako tuo mitenkään harrastustoimintaan ja tuloksiin.

YEAH! Ennätyslenkki!

Tämä blogikirjoitus tulee sisältämään tuotesijoittelua :)

Hauskaa Vappua ja vapaapäivää! Minä aloitin päivän heti kasin jälkeen reippaalla lenkillä. Ajatuksena oli testata jaksaako vanha juosta 16 km. Lenkkireitin olin käynyt testaamassa reilu viikko sitten fillarilla.

Maisemakuvaa puolivälin tienoilta, Mattilan mailta Mäntsälästä 1.5.2013

Lenkki meni upeasti! Alun pitkäveteisen osuuden jälkeen pääsin maisemareitille Mattilan alueelle. Samalla aloin kulautella kurkkuuni urheilujuomaa jota olin ottanut mukaan. En tiedä olisiko vesi tehnyt saman, sainko voimaa auringonpaisteesta vai mistä, mutta juoksu kulki kuin unelma. Aikatavoitteena oli 2 tuntia eli 8 km:n tuntivauhti. Ylitin tavoitteeni niukasti keskinopeuden ollessa 8,2 km/h. En himmaillut, mutta en myöskään tieten tahtoen kirinyt.

Käytän itse ja suosittelen. Merkillä ei varmasti ole väliä, pääasia että nesteytys toimii

.

Tämä juoksulenkki on varmasti kaikkien aikojen ennätykseni. Jaloissa tuntuu, venyttelyä kaipaa, välipäivä täytyy huomenna pitää - mutta mieli on iloinen ja itsestäni olen ylpeä!

Tilastotiedettä

On se hieno sovellus tuo Sporst Tracker! Kävin surffaamassa omia treenitietojani ja sieltä näkyi hauskasti nousujohteinen harjoitusrytmini.

Juoksulenkkejä on tullut tehtyä seuraavasti:

Tammikuussa 0
Helmikuussa 3 (11,3 km)
Maaliskuussa 7 (45,7 km)
Huhtikuussa 11 (95,5 km)

Lenkin keskipituus on noussut vajaasta neljästä kilometristä kahdeksaan ja puoleen kilometriin.

Muuta oheisharjoittelua alkuvuonna lisäksi:

Kävelylenkkejä 14 kpl
Hiihtoa 7 kpl
Pyöräilyä 1 kpl
Kuntosalia 3 kpl
Sählyä 2 kpl

Ja 17 kokonaista päivää jäljellä ennen koitosta! On siinä lukuja mietittäviksi :)

Pikkulenkki

Illan aikatauluun ja harjoitusrytmiin sopi tänään parhaiten ihan pikkuruinen lenkki. Kävin siis lämmittelemässä jalkoja 3,8 km:n mittaisen matkan verran. Pikkuisen lenkin etuna on se, että vauhdin voi pitää vähän reippaaampana kuin pitkällä lenkillä. Keskivauhti siis tänään 9,4 ja maksimi 16,2 km/h.

Hiio-Hoi Kotka, Mussalon lenkki voitettu taas!

This girl is on fire luukutti Alicia Keys matkan varella ja ihan liekeissä olin minäkin! Pääsin heittämään nuoruusvuosina Kotkassa tutuksi tulleen Mussalon lenkin ja sehän meni ihan nappiin. Tein 13,5 km:n lenkin 7 minuuttia nopeammin kuin viime kerralla. Viimeksi hikoilin tällä reitillä 9.3. (osuvat yksiin mummolareissujen kanssa) Keskinopeus oli tänään 8,5 km/tunnissa joka nosti keskisykkeen 160 tasolle. Joo, korkeahan se on, mutta en malttanut himmailla kun juoksu kulki niin hyvin. Sen verran pysähdyin että nappasin kuvan Langinkoskesta matkan varrella.

Langinkoski, Kotka  27.4.2013

Uudet juoksuhousut toimivat tosi hyvin! Sen vastapainoksi kävi niin, että ulkoilutakki oli jäänyt kotikonttorille ja yläosan pukeutuminen piti miettiä ihan uusiksi. Onneksi reissukassin pohjalta löytyi kulahtanut verkkaritakki joka lämmitti sen verran että viileässä kevätsäässä sai lenkin vedettyä. Visuaalista ilmettä täydensivät (arvaat varmaan mitkä) sotkut joita kaksivuotiaat pyyhkivät nenästään äidin helmoihin ohikulkiessaan... Siinä siis toinen hyvä syy pitää reipasta vauhtia yllä - eivät päässeet ohikulkijat arvostelemaan tuhruista ulkomuotoa.

Välipäivä

Välipäiviä täytyy pitää että kroppa lepää. Vaan sehän ei tarkoita etteikö projektin eteen voisi tehdä töitä! Kävin siis tänään paikallisessa urheiluliikkeessä sijoittamassa muutaman kympin juoksuhousuihin. Ei lepata lahkeet, istuvat kuin kinnas (ja ovat armottomat nelikymppisen kolmen lapsen äidin vartalolle...)

Mutta armottomuus tepsii, joten pöksyt pääsevät testiin viimeistään viikonloppuna. Suunta on silloin kohti kotikontuja ja normilenkistä poikkeavia reittejä. Muksut mummolaan vahdittaviksi, tossut jalkaan, pökät paikalleen ja sykkeet kohdilleen.

23 days and counting....

H-hetki lähestyy ja paniikki kasvaa. Kyllä taitaa tiukkaa tehdä tällä tytöllä se puolimaraton kolmen viikon päästä. Mutta vielä en luovuta ja jos en jaksa silloin koko matkaa hölkötellä niin sitten kävelen loput. Läpi se menee joka tapauksessa se on selvä.

Kotiuduin äsken iltalenkiltä. Kiersin hölkällä Hirvihaaran lenkin jolle kilsoja kertyi 11,8 km. Nesteytys ei mennyt ihan nappiin joten loppumatkasta oli aika lailla kuitti olo. Keskisyke reissulla 153.

Nyt on vuorossa palauttava urheilujuoma ja suunta saunan lauteille rentoutumaan!

Tahmeeta tänään...

Kävin työpäivän, koeajon (isännän auto menossa vaihtoon), kauppareissun ja lastenruokkimisen jälkeen pienellä viitosen lenkillä. Tahmeaa oli tänään meno, ei auttanut edes uudet hienot kuulokkeet. Keskinopeus 8,8 km/h ja keskisyke 156. Kotipihan kohdille tulin yhtä aikaa meidän esiteinin kanssa, joten pääsin kuvauttamaan itseni autenttisissa olosuhteissa hikisenä ja punertavana heti lenkin perään.

Ostoslistalla on vielä tälle keväälle juoksuhousut joilla olisi hyvä vedellä pyörälenkkejäkin. Näissä kuvan pöksyissä on lepattavat lahkeet jotka eivät oikein sovi tarkoitukseen. Kaapissa odottaa lämpimiä kelejä kyllä juoksuhousut, mutta ne ovat polvipituista mallia elikkäs liian vilpoiset vielä näille keleille.

Piristävä pyörälenkki ilta-auringossa

Olen tehnyt kunnon pyörälenkin viimeksi noin kuusi vuotta sitten. Sen jälkeen on aina löytynyt jokin tekosyy olla pyöräilemättä kovin pitkälle. Vauvamasu tiellä, lapsi kyydissä, lapset vahdittavina, pihatyöt tekemättä, renkaista ilmat pihalla, avain hukassa, lenkkeily on tehokkaampaa jne.

Tänään iski kuitenkin inspiraatio heittää pyörälenkki pitkästä aikaa. Inspiraatioon johtaineita syitä olivat mm. että isäntä täytti aamulla fillarin renkaat, avain löytyi, lapsilla oli vahti, ilta-aurinko paistoi kauniisti ja pelkäsin että juoksulenkki saisi penikat ärtymään.

Niinpä heitin siis 16 km:n pyörälenkin ja sain siihen kulumaan aikaa 50 min. Tarkoittaa noin 19 km tuntivauhtia. Ei hääppöinen jos harrastaa pyöräilyä, mutta minulle ihan ok tulos. Syke ei kyllä kovin korkeaksi noussut. Keskisyke oli vain 117 ja maksimi 144. Ensi kerralla siis lisää vauhtia peliin!

Pyöräilyn etuna on se, että maisema vaihtuu jonkin verran reippaammin kuin hölkätessä. Tutustuinkin ihan uuteen reittiin teemalla kotiseutu tutuksi. Suunta oli päinvastainen kuin yleensä joten koko matka meni maisemia ihmetellessä. Saattaa olla että yritän samaa lenkkiä jonakin päivänä juoksemallakin. Nimeän reitin Rexamin reitiksi, sen niminen tehdas nimittäin sattui matkan varrelle :)

Pyöräilyn harrastajilta olisi kiva kuulla miten sitä päätä ja niskaa pitäisi matkalla "lepuuttaa" kun tuntuu että heti on niskat jumissa kun vähän ajelee.

Mikä on punainen ja liikkuu noin 9 km tuntivaudilla?

No Retuhan se siinä reippailee!

Villamyssy on siis liikaa kuuden asteen lämpötilassa aurinkoisella kelillä (vaikka tuulee). Villapipon lisäksi mieltä lämmitti hyvin mennyt lenkki. Eilen reissun päällä nautiskeltu pitsa ja pehmis takasivat että energiatasot olivat kohdillaan, kaunis ilma nostatti mieltä ja pari päivää huilineet penikatkin olivat ihan hissukseen. Heitin 11,3 km:n lenkin vajaan 9 km:n tuntivauhdilla ja 158 keskisykkeellä. Ihan ok tulos mulle.

Lenkillä oli seurana Cheek ja pari muuta mukavaa kaveria. Päivitin viikko sitten iPodiin uutta lenkkimusaa ja tänään sijoitin vielä uusiin kuulokkeisiin. Kuvassa sekä vanhat että uudet. Napit ei pysy korvissa muuten kuin myssyn alla ja minulla ennestään olevat "juoksukuulokkeet" ovat laadultaan ihan karmeat. Hifistin vaimona olen sen verran joutunut opiskelemaan äänenlaadun teoriaa, että minäkin ymmärrän jo jotakin huonosta versus hyvästä äänenlaadusta.

Uudet kuulokkeet ovat melko massiivisen oloiset, mutta (myyjän mukaan heh-heh) tosi laadukkaat. Koss näyttää olevan merkki jos joku muu niistä jotakin ymmärtää... Minä annoin myyjän puhua itseni ympäri ja valitsin vaan laajasta väriskaalasta kaikkein tyttömäisimmän pinkit :)

Lenkki-ilta, aikaa H-hetkeen tasan 30 päivää

Reilun vitosen lenkki melkein aurinkoisessa illassa. Anttilan suunnalla taas mentiin, nyt pienen lisälenkin kautta. Olisin itse asiassa tehnyt pidemmänkin extran mutta kurvasin risteyksestä väärään suuntaan ja päädyin lopulta juoksemaan vain  muutaman sata metriä pidemmän reitin kuin normaalisti "Anttilan" lenkillä.

Penikoissa alkaa valitettavasti tuntumaan uusi harrastus ja se on suuri huolenaihe! Jos tulevat kovin kipeäksi niin sitten jää lenkit vähäksi aikaa.

Kuvassa ihmetyksestä ammollaan olevat lenkkarini - kummastelevat kun ovat joutuneet hommiin ihan tosissaan - aluksi kun saivat vetää lonkkaa ihan rauhassa kodinhoitohuoneen nurkassa :)

Liikkakyylä

Eli Sports Tracker. Yksi suuri innoituksen lähteeni. Tilastoi puolestani, tallentaa, seuraa, näyttää reitit ja kyttää naapurin treenit niin kotikylällä kuin reissun päälläkin. Ihan mahtava sovellus. Toimii puhelimessa, eli tilasto kulkee mukana joka paikkaan. Omia ihania pikku saavutuksia voi selailla vaikka mummolan sohvalla. Trackerin kanssa mukana lenkillä kulkee Polarin sykemittari. Tilasto ei ole täydellinen jos dataa ei voi täydentää keskisykkeellä ja maksimisykkeellä. Näitä lukuja seuraamalla voi havainnoida kunnon kehitystä.

Ja joo, tämä ei ole sarkasmia vaan totisinta totta.

Tämä ei myöskään ole maksettu mainos.

Sports Trackerissa kuljen nikillä RAISAA. Linkin sovellukseen löydät linkkilistaltani :)

5 km vesisateessa

Tein saman lenkin kuin eilen mutta huolehtimatta pätkääkään sykerajoista. Eli vedin sen mitä kunto antoi myöden - eli ei hirveesti...Keskisykkeellä 158 ja keskinopeudella 9 km/h aikaa lenkkiin meni vajaat 35 min. Justiin sen verran että ehti lenkkivaatteet kastua :) No, jos sateesta jotain positiivista haluaa hakea, niin se yltyi kun pääsin sisään - eli olisin kastunut vielä pahemmin jos olisin lähtenyt puoli tuntia myöhemmin lenkille.

Kun mainitsin että tykkään tilastoida asioita niin tässä tilastoa huhtikuulta:

8 harjoitusta tämä päivä mukaan lukien ja sisältäen:
5 juoksuharjoitusta, yhteensä 43 km
2 salitreeniä
1 intervalliharjoitus 5 km

Ei ihme että juoksu on ollut välillä tahmeaa. Kun tällainen sohvaperuna pistetään kylmiltään hölkkäämään 40 km parissa viikossa niin tukkoonhan se vetää... Onneksi tuohon ajanjaksoon on mahtunut myös yksi jalkojen hieronta. Alkaa meinaan penikoissa tuntua.

Huomenna onkin sitten ihan muut kujeet. Ilta menee neulontaharrastukseni parissa paikallisessa kirjastossa. Neulontakerhon tuo tälle vuosisadalle Skype, jonka kautta saadaan yhteys joukkoon muita neuloosiin hurahtaneita. Siellä me emännät kilkutellaan kutimuksia ja vaihdetaan mielipiteitä langoista. Joo, hulluutta on montaa sorttia!

Sykkeenhallintaa intervalliharjoituksella

Lähdin aamulla pienelle 5 km:n lenkille ajatuksella että yritän kerrankin pitää sykkeen jossakin järkevässä lukemassa eli tavoittelin noin 140 keskisykettä. Se oli sitten lopulta 142, mutta vaati pieniä spurtteja väliin ja jonkin verran kävelyä siihen lisukkeeksi. Yhtään pidempi hölkkä teettää sykkeen 160 kieppeille ja kun siihen lisää vaikka ylämäen niin syke onkin jo maksimirajoilla...että sellainen kunto täällä :)

Matkalla näin suureksi riemukseni kevään ensimmäisen esikon! Olen jo useamman lenkin aikana vilkuillut tienvarsia siinä toivossa että siellä olisi muutakin kuin koiranpalleroita, mutta olen nähnyt vaan tosi paljon niitä koiranpalleroita. Nyt siis kevään ensi merkki ja kaunis keltainen väri pilkisti mutakasasta lumikinoksen vierestä.

Lenkki oli mukava ja eilen salilla kiusatut reisilihaksetkin toimivat ilman suuria vastaväitteitä. Matka taittui 7,7 km keskinopeudella ja vei aikaani 40 minuuttia.

Project puolimaraton 18.5.2013

Projekti polkaistiin käyntiin jo aikaa sitten, eräänä aurinkoisena aamuna mökkirannassa edellisen illan herkkuja sulatellessa. Päätin että seuraavana keväänä juoksen puolimaratonin. Ajaksi tarkentui nopeasti toukokuu 2013.

Koska puolimaraton on tällaiselle - entiselle  heh heh - urheilijalle ihan pala kakkua niin enpä viitsinyt kovasti tavoitteen eteen töitä tehdä syksyllä. Talvella lenkkeilin vähän mutta seli seli oli huonot kelit ja kotitöitä ja sitä rataa. Nyt alkuvuodesta olen aktivoitunut ja lenkkeillyt jo jonkin verran. Niin ja käynyt pari kertaa salilla.

Koska totuuden hetki on kuitenkin enää reilun kuukauden päässä, päätin aloittaa valmistautumisen nyt ihan tosissaan. Tämä projektipäiväkirja olkoon ruoskijani ja innoituksen lähteeni. (et ehkä tiennyt, mutta kaikenlaiset päiväkirjat ovat aina saaneet minut liekkeihin ja ylittämään itseni). Toukokuun 18. päivä on totuus edessä. Ja joo, en minä niin tosissani ole että ihan masennun jos homma menee puihin, mutta lupaan etten luovuta ennen kuin olen kaikkeni antanut.

Näillä sanoin julistan Project puolimaratonin alkaneeksi!