Luomilomaa

Liittyykö tämä kirjoitus jotenkin treenaamiseen? Liittyypä hyvinkin. Kerron tässä millainen operaatio on luomenpoisto laserilla ja miten se vaikuttaa seuraavien viikkojen harjoitusohjelmaan. Kuitenkin niin, että olemme kaikki yksilöitä joten joku muu voi kokea asian toisin tai toipua nopeammin tai hitaammin.

Myönnän heti alkuun että olen vähän turhamainen. Se oli rehellisesti sanottuna suurin syy siihen että poistatin luomia kasvoistani. Olen somettaja ja selfieaddikti. Napsin kuvia ja postaan niitä Instaan, Faceen ja blogeihini. Kasvoissani oli häiritsevän iso luomi, joka hyppäsi esiin aina kuvissa ja alkoi ärsyttää minua kerta kerralta enemmän. Aloin ottaa kuvia siten että kasvoistani näkyi vain puolet. Se luometon puoli...

Toisaalta olen myös oppinut että luomien ja melanooman kanssa ei ole leikkiminen. Äitini on tehnyt lähes koko työuransa sädehoitajana ja pelotellut minua riittävästi. Kulmakarvassa oleva luomi altistuu nyppimiselle, värjäämiselle ja auringolle. Tosin lääkäri sanoi että luomi ei ole siitä moksiskaan, mutta silti se huoletti minua.

Tässä ensin kuva eiliseltä. Punainen pikkurupi pilkistää myssyn reunan alta. Pikkurupia ei enää ole ollenkaan. Olen ensimmäisellä kunnon lenkillä kahteen viikkoon ja intoa täynnä. Askel on kevyt ja mieli pulppuilee. Sykkeen nostaminen saa aikaan ihania fiiliksiä.

Nyt kun olet nähnyt tilanteen eilen, näytän mistä kaikki alkoi! Tiesin kyllä että naamassani on iso luomi. Mutta sitä en tiennyt että siitä kasvaa jättikarvoja! Kun meikkaan tai katson muuten peiliin, katson itseäni yleensä aina suoraan edestäpäin ja tietyssä valossa. Mielessänikään ei käynyt, että kun valaistus ja kuvakulma on sopiva, jättikarvat tursuavat naamastani. Nuuksion retkeilyreissulla oltiin ukkoni kanssa ja napsittiin kuvia. Niitä kun reissun jälkeen katselin niin totuus valkeni. Ja tästä kuvasta on siis kyse (ukko rajattu pois)

Kuva otettu Nuuksiossa lokakuussa 2015

Tuosta kuvasta alkoi karvojen vahtiminen ja nyppiminen. Ja luomen piilottelu kameralta.

Luomesta oli toki keskusteltu joskus aiemmin jo lääkärin kanssa. Diagnoosi oli silloin, että vaatii plastiikkakirurgia ja lopputulos on silti epävarma. Kasvojen alue ja keskellä kulmakarvoja on haasteellinen kohta leikellä luomia pois.

Googletin asiaa ja löysin luomien laserpoistosta kertovia sivuja. Siellä mainostettiin miten kasvoistakin saa luomet helposti ja siististi pois. Nopea toimenpide ja hyvä jälki. Kuulosti justiin minun jutulta! Varasin siis ajan Laser Tilkkaan Helsinkiin.

Koska potilasohjeessa sanotaan että polttojälkeä tulee suojata vedeltä ja lialta (ja kovalta hikoilulta) muutama viikko, varasin ajan heti kisakauden jälkeen. Vantaalla lauantaina puolimaran enkka, ja tiistaina luomenpoisto. Aikoja sai tosi nopealla aikataululla ja valittavissa oli hyvin myös ilta-aikoja.

Lääkäri tarkisti luomet. Ison, sekä pari pienempää. Samalla operaatiolla saa poistettua useamman, joten olin päättänyt poistaa kaikki, jotta eivät alkaisi kasvaa. Yksi treenipaussi vaan minulle kiitos.

Itse operaatio kesti vartin. Luomet paikallispuudutettiin piikillä. Se oli operaation epämiellyttävin osa. Nippasi aika lailla, mutta oli nopeasti hoidettu. Sitten luomien laserointi, ihoteipit päälle ja kassan kautta ulos. Nopeaa ja tehokasta. Hintaa operaatiolle tuli 368 eur. Paljon tai vähän, riippuu mihin vertaa. Minä pidin hintaa kohtuullisena korvauksena elämänlaatuni parantamisesta.

Pikkuluomet olivat ohimolla ja leuassa

Heti operaation jälkeen ilman teippejä

Luomet poltetaan laserilla, ja ne sananmukaisesti haihtuvat ilmaan. Huoneessa käryää palava liha, ei niin miellyttävä tuoksu. Varsinkaan kun tietää että se on oma liha joka palaa. Mut ei satu yhtään.

Jälki on polton jälkeen musta. Poltettuun kohtaan palaa musta karsta joka kuivuu ruveksi muutamassa päivässä. Paranee parhaiten ilman mitään laastareita tai teippejä. Ihmisten ilmoilla käytin kuitenkin ihoteippiä jotta mustat pisteet eivät pomppaisi vastaantulijoiden silmiin. Kyllähän ne ihoteipitkin näkyvät, mutta ihmisten on helpompi ymmärtää laastari naamassa kuin iso musta läntti. Kai?

Heti operaation jälkeen teippien kanssa. Tilkan naistenhuoneessa.

Sitten alkoi mielenkiintoinen vaihe. Pari viikkoa arpien suojaamista. Ei hikilenkkiä, ei uintia, ei saunaa. Tukanpesu naama teipattuna, istuen jakkaralla ja pää takakenossa. Meikinpoisto puhdistuslapuilla. Ei rutiiniksi tullutta naaman aamupesua kylmällä vedellä.

Isommat teipit naamaan ja suihkuun

Ja sitten se treenipuoli. Olen aika lailla kova liikkumaan ja parin viikon treenikielto tuntui vastenmielliseltä. Ekan päivän olin kyllä vapaalla, mutta seuraavana tein kävelylenkin. Saatoin ottaa muutaman varovaisen hölkkäaskeleenkin. Sitten tein ihan kevyen lenkin, syke alle 130. Kävelyä vaan ja heti jos syke meinasi nousta. Sitten nostin henkisen sykerajan 140 ja ajattelin että ei sillä sykkeellä vielä viileässä syysilmassa hikoa.... ja sitä rataa. Puolitoista viikkoa operaation jälkeen tein jo reippaan lenkin, vähän hikeäkin. Kävin suihkussa ilman ihoteippiä ja musta rupi irtosi heti suihkun jälkeen. En auttanut ainakaan paljon... Ja eilen, eli just vajaa kaksi viikkoa himmailleena vedin sitten oikein reipasta sykkeennostolenkkiä. Punaiseen arpikohtaan pistelin Bepanthenia että ihoa ei kiristä ja se saa vähän hoivaa.

Punainen arpi on varmasti naamassa vuoden verran. Siis mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät. Reilussa vuodessa muuttuvat yleensä valkeiksi ja huomaamattomammiksi. Arven päälle voi kuitenkin käyttää jo meikkiä, jos arven haluaa peittää.

Eli summa summarum. Jos kärsit luomista kasvoissa, tämä voipi olla hyvä keino päästä niistä eroon. Tällä kokemuksella voin suositella toimenpidettä. Kevyttä treeniä pari viikkoa, kävelyä ja hölkkää tai rentoa fillarointia tai vastaavaa. Jos luomen saa pois leikkaamalla niin juttu on toinen. Luulen että toipuminen on nopeampi.

Näihin tunnelmiin. Suunnitelmissa kolmen viikon päästä elämäni eka täysimittainen mara kotinurkilla. Siitä lisää matkan varrella.