Mäntsälä maraton - lokakuun loska experience!

Niinhän siinä taas kävi, että kun Mäntsälässä piti juosta maratonia, niin lumi satoi maahan muutama päivä aikaisemmin. Itse asiassa se satoi sinä torstaina kun liikenne oli kaaoksessa ja renkaanvaihdot yötä päivää töissä. Se ei sulanut pois niin kuin olimme toivoneet, vaan se pysyi maassa.

Tällä(kään) kertaa emme siitä lannistuneet, vaan minä pyysin apuun samaa ystävällistä maajussia kuin viime vuonna, ja saimme reitin katve-osuudelle aurauksen. Mutta, edes maajussi ja traktori eivät voi mitään luonnonvoimille! Lauantain plussakeli ja hentoinen tihkusade sulattivat lopun lumen sohjoksi ja vedeksi soratieosuuksilla, ja juoksimme iltapäivän litimärin kengin lits läts veden purskutessa varpaiden välissä noin neljäsosalla reitistä. Muutama kuva siitä myöhemmin...

Iloisempiin asioihin... Osallistujia ilmaantui paikalle yhteensä 28, vaikka keli oli mitä oli. Vesisadetta oli luvattu koko päiväksi. Myös talkooapua oli hienosti. Olli ja Meri merkkasivat reitin aamulla, minä vein kylmäaseman reitille puoli kympiltä, Helena ja Sari tulivat jelppimään ajanottoon, Kalle ampumaan lähtölaukauksen, ja Marianne ja Erika olivat apuna myöhemmin startin jälkeen. Kiitos kaikille!

Just ennen starttia. Allekirjoittanut kertaa vielä tapahtuman säännöt ja toivottaa tsempit osallistujille.

Pieni, mutta monipuolinen juottopiste startti/kierroksen vaihto/maalialueella. Mehua, limua, rusinoita, banaania, pipareita ja suolakeksejä. Niin ja lakua. Ei voi valittaa tarjoiluista... :)

Mussu-mussua maratoonareille

Itsepalvelu - kylmäasema kierroksen (6,2 km) puolivälissä

Kaksi ekaa kierrosta juoksin (ja pulisin) Tiinan kanssa. Tiina teki kovan mara-enkan Vantaalla pari viikkoa sitten, ja oli tänään liikkeellä kahden kierroksen taktiikalla. Alku meni hyvin ja reitti oli vielä jotenkin kunnossa. Loskaa tuli vähän tossuille, mutta varpaat pysyivät vielä melkein kuivina.

Tiina lähti syömään ja muihin menoihin, ja minä jatkoin matkaa yhdessä Kimmon kanssa. Kimmolla oli tähtämessä kokomatka, ihan niin kuin minullakin. Olin haaveillut rennosta, nautinnollisesta pitkiksestä, joka nappiin mennessään toisi minulle henkilökohtaisen reitti-ennätyksen. Vauhti olisi siis vähän kovempi kuin valkun ohjeessa - sori Jarmo ;) No, pitkis siitä tuli, mutta nautinnosta en tiedä, vaikka kivusta nautintoon onkin matkaa pelottavan vähän, jos edes sitäkään...

Kimmo oli kivaa seuraa ja vauhti oli meillä sama. Tai no, Kimmo olisi varmaan juossut nopeammin ilman minua, mutta porukassa oli mukava edetä. Siinä ehdittiin monet kuulumiset vaihtaa kun matkaa taitettiin yhdessä noin 30 km. Puhuttiin muun muassa niistä kuivasukista joille olisi ollut käyttöä, olikohan ne sealskinz-merkkiset tai jotain.

Kentän laitaa kierroksen vaihtumiskohtaan. Vähän lunta, vähän sulaa. Ihan ok.

Kuva ei tee oikeutta loskan ja veden määrälle. Sitä ei voinut kiertää mitenkään.

Tuon lammikon kautta käännös oikealle...

Suuri osa reitistä sentään sula ja lähes kuiva "lammikoton" niin sanotusti

Saatiin seuraa myös Miasta, maraton-ensikertalaisesta. Vedettiin Mian kanssa vuorovetoa. Mia meni edelle aina juottopisteillä, ja me Kimmon kanssa ohitettiin suorilla osuuksilla. Mia meni kevyesti ja helpon näköisesti. Itellä alkoi loskassa juokseminen painaa jaloissa ja oli aika alkaa psyykata itseään ihan huolella. Mietin vaan miten tyytyväinen itteeni olen sitten jälkikäteen kun voin sanoa että en jättäny kesken. Lisäksi oli pidettävä huoli että ne muutamat maratoonarit joita reitillä oli, saavat varmasti marapisteet. Ainakin kolmen oli siis juostava koko matka. Mietin onko tässä mitään järkeä, ja päätin että jos koskaan enää järjestän yhtään maratonia, harkitsen erittäin vakavasti säävarausta!

Viimeiset kaksi kierrosta (12,4 km) meni aika lailla hiljaisuuden vallitessa. Tai no, minä kiroilin välillä ääneen... Tahdonvoimalla mentiin maaliin. Lopussa otettiin vielä ihan karmea loppukiri. Katsoin kellosta että reittiennätys on mahdollinen sittenkin, vaikka jossain kohdin se näytti karkaavan hyvin kauas.

Reittiennätys tuli, oikein yhdeksällä sekunnilla! Olin muistanut keväisen ajan väärin ja luulin parantaneeni aikaa melkein minuutilla, mutta mitä vielä. Ilman Kimmon kannustusta ja kovaa kiriapua olisi jäänyt enkka saamatta. Pienillä marginaaleilla mennään - hah hah!

Maalissa omalla reittiennätyksellä Run Kimmo Run - kannustuksella!

Kun oma setti oli valmis, oli aika odottaa loput juoksijat maaliin, kiittää talkooväkeä, arpoa Kuntokeitaan lahjakortti, siivota paikat ja lähteä kotiin suihkuun ja syömään. Päivä valmis!

Mia ja mie. Mia voitti arvonnassa 1 kk lahjakortin paikalliselle salille, Kuntokeitaalle.

Omat muksut teki enkat myös. Nuorimmainen (Essi 7 v) paransi kierrosaikaa 18 min. toukokuisesta. Keskimmäinen (Anni 9 v) kiersi ekaa kertaa kaksi kierrosta (12,4 km), ja meidän teini (Erika 17 v) oli apuna talkoissa, joka on hieno suoritus teiniltä jolla on ollut kaveri yökylässä edellisenä yönä...

Nyt on aika huilia ja palautua. Mäntsälä maratonien jatkoa mietin vakavasti. Aina on ollut tosi mukavaa, olen saanut ihania uusia tuttavuuksia, omalla kylällä on hauska juosta, mutta veronsa sen järjestäminen aina vaatii.

Sunnuntaina käytiin lätkimässä sulista muksujen ja Tonin kanssa. Meidän Toni onkin pitkän linjan sulis-harrastaja ja kisaaja. Lainasi meille mailat ja pallot, auttoi verkon virityksessä ja opasti alkuun. Hauskaa oli. Teki hyvää sohjojuoksusta kohmeloituneille kintuille. Ja sitä tehtiin sisätilassa, poissa sateesta ja loskasta :)

Ennätystehtailua Vantaan puolikkaalla

Ihan mahtava kausi takana! Ei voi muuta kuin olla onnellinen ja tyytyväinen miten homma on mennyt putkeen, loukkaantumisia ei ole ollut ja kova työ on tuottanut tulosta.

Almeren jälkeen ei tullut sitä tyhjää oloa jota vähän etukäteen jännitin. Otin viikon ihan hissukseen, toisen tosi kevyesti, ja sitten palailin normitreeniarkeen. Treenaaminen tuntui mukavalta ja sujuikin yllättävän hyvin. Reisissä tuntui vähän väsymystä, mutta mieli oli korkealla ja kroppa muuten ok.

Meidän treeniporukkaa oli menossa Vantaalle, osa maratonille, osa puolikkaalle. Kovasti teki itsekin mieli lähteä juoksemaan. Ei maratonia, mutta puolikasta. Viimeisin puolikkaan kisa oli nimittäin vuosi sitten juurikin Vantaalla, ja siitä reissusta jäi silloin tosi makea fiilis. Järjestelyt toimivat tosi loistavasti, ja tuli oma enkka. Silloin ylitin omat odotukseni ja juoksin maaliin ajassa 1:52:27 (netto).

Vaikka treenit menivät hyvin, oli itselle kuitenkin vähän arvoitus, että miten kroppa kestää kovan puolimaran. Olenko kuitenkaan ihan palautunut pitkästä tri-kisasta. Tiesin että jos haluan tehdä ennätyksen, tulee minun juosta minun tasolleni kovaa. Ja että se tulee ottamaan tiukkaa. Haaveilin että pääsen alle 1:50 ajalla maaliin.

Keli oli minun puolellani. Kylmää ja sateista. Lämpötila noin seitsemän astetta ja pientä tihkua. Mie tykkään sellasesta kelistä (juoksukisoissa, en muuten). Hellettä en juostessa kestä yhtään.

Vaatetukseksi valikoituivat vajaamittaiset juoksuhousut, kompressiosäärystimet, pitkähihainen ohut paita, tuubihuivi kaulaan, ohuet käsineet ja lempilippis. Se osoittautui täydelliseksi valinnaksi. Alkumatkalle sain yhden geelin toiseen käsineeseen ja toiseen käsineeseen sujautin suolatablettipussin. Aattelin että sieltä ne on helpompi kaivaa kovassa vauhdissa kuin vyötärölaukusta.

Starttilaukaus pamahti kahdelta. Olin 1:50 jänöjen kannassa, ja pysyttelin siinä alkuruuhkan ajan. Alkuruuhkaa kesti muuten yllättävän pitkään. Varmaan noin pari kilometriä. Eteneminen oli hidasta ja poukkoilevaa, kun toisten juoksijoiden lisäksi väki yritti väistellä vesilätäkköjä.

Muutaman kilometrin jälkeen päätin lähteä hakemaan tulosta ihan omaa vauhtia. Valkku oli antanut ohjeeksi mennä vaan rohkeasti 5 min/km vauhdilla. Yritin pitää vauhdin siinä tietämissä ja kuulostelin samalla omaa kroppaa. Itsestä tuntui, että pääsin kunnolla mukaan hommaan vasta viiden kilsan kohdalla. Juoksu keveni ja ja alkoi tuntua tosi mukavalle. Vauhti ei muuttunut, mutta tuntemukset kyllä. Syke oli korkealla, mutta jalat jaksoivat hyvin eikä olo tuntunut missään määrin pahalta. Annoin siis mennä.

Huoltoja oli 10,5 km lenkillä kolme. Ihan mahtavaa! Otin urkkajuomaa ekasta, toisen kohdalla oman geelin ja vettä. Kierroksen vaihtumiskohdassa otin ensimmäisen suolatabletin. Jos jotain tällä kaudella opin, niin sen, että suolaa kannattaa ottaa ajoissa. Se auttaa myös geelin imeytymistä. Ei mene pakki niin herkästi sekaisin.

Toinen kierros meni aika lailla samaa vauhtia kuin ensimmäinen. Kuulin miten joku peesaili takana koko toisen kierroksen, mutta minua semmoinen ei haittaa. Itse en osannut oikein olla kenenkään kannassa kiinni, keskityin vaan omaan suoritukseen. Otin huollosta geeliä, vettä ja urkkajuomaa. Ja omasta jemmasta vielä toisen suolatabletin jossain 15 km kieppeillä.

Reitillä oli jälleen kerran hyvät kannustusjoukot ja musat. Juoksijoita oli myös paljon, joten koko ajan riitti ohitettavaa tai kiinni juostavaa. Reitti on myös suht tasainen, ja sehän on minulle myös mieleen.

Muutama kilsa ennen maalia alkoi näyttää siltä että tulen alittamaan viime vuotisen ajan noin viidellä minuutilla. Otin se tavoitteeksi, enkä antanut juoksuotteen heltyä. Viimeisellä kilometrillä huikkasin huoltojoukoille, että nyt tulee enkka! Ja taisin vähän hymyillä. Loppurutistuksella maalissa nettoajalla 1:46:13, eli kuusi minuuttia nopeammin kuin vuosi sitten. Mie oon niin happy!

Se peesailija tuli maaliin samassa rytäkässä ja kävi kiittämäsä peesiavusta ja pahoitteli jos oli ollut häiriöksi. Ei tietenkään ollut! Onnittelin kaveria joka teki kauden parhaansa. Oli mukavaa kun voi olla avuksi :)

Päivä oli kaikkineen tosi mahtava. Meidän porukan maratoonarit tekivät enkat, puolimaratoonarit tekivät enkat, saunottiin makeasti juoksun päälle Hotelli Vantaalla, kausi alkaa olla pulkassa ja vielä riittää intoa treenailla!

Juoksun jälkeen sisätiloihin ja lämmintä päälle. Komealla ennätyksellä maaliin tänään!

Puolimaratoonaarien lähtöhässäkkää. Kuva napattu järjestäjän Facebook sivuilta. Kiitos.

Juoksun jälkeen tarjolla oli kahvia ja pullaa urheiluhallilla. Aika hitsin hyvältä maistuikin. Kahvikupposen äärellä törmäsin myös supermaratuttuihin ja vaihdettiinkin siinä kuulumisia Kemiläisen Juhan kanssa. Rainekin oli tänään liikenteessä, tosi hevosvoimien avustamana... ;) Taisin nämä kaverit jossain kohdin ohittaakin, mutta en jäänyt siinä kohdin jututtamaan. Ehkäpä näkyilemme Mäntsälä maratonilla 28.10.

Nämä kaverit ottivat hevosvoimia avuksi. Raine siellä takana. Kuva järjestäjän sivuilta, kuvaaja Kimmo Rönnberg

Näihin tunnelmiin!